Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Jemina Staalo: Veden vuosi lastuja - Circle of the Year essays & even more shorter stories: 

 

                          Pelastusrengas Reichenbachin vesiputouksilla

 

                               Eräät lempielokuvani käsittelevät vettä:

 

Weight of water,

Katkera kuu, Syvä joki,

Kuuma aurinko, Auringonlaskun katu, Play Misty for Me,

Swimming Pool, Äitini on merenneito, Myrskyn ratsastajat,

Jäämyrsky, Quadrophenia,

Veitsi vedessä.

    

 

Sherlock Holmes häviää pärskyviin kuohuihin Reichenbachin vesiputouksilla...

 

Tunnontarkat sveitsiläiset antavat tuosta historiallisesta paikasta runsaasti kuvitettua infoa turistioppaan sivuillaan - samalla voi avata tilit Sveitsin pankeissa, ja tsekata, onko hotelleissa tilaa...

 

 

 

Vesiputoukset toimivat kiinnostavina portaaleina populäärikulttuurissa, nuo kimmeltävät kosteat helmiverhot pitävät sisällään salaisen sisäänkäynnin – vaikkapa aarreluolaan, tai kaksoiselämää viettävän sankarin oikeaan sieluun. Upeita putouksia tuntuu löytyvän joka mantereelta, niin Tarzan taruista kuin muualtakin – eikä pelkästään Niagaran putouksilta, joka tuntuu järjestään, tai sen puutteesta olevan romanttinen matkakohde. Mustanaamiolla on aarrekartta, ja kyllä sen yhden sormuksen mettästäjät, tai ainakin osa heistä sanoo sormusta aarteeksi…

Muistan lapsuudestani Fantomen sarjikset siis ruotsalaiset Mustanaamio -sarjakuvat, joissa oli vesiputous, jonka läpi pääsi kääpiöiden laaksoon…

 

                    Vesiputouksia filmeissä:

-         Zaroffin koirat ( The Most Dangerous Game, 1932)

-         Taru sormusten herrasta

-         Afrikan kuningatar ( The African Queen, 1951)

-         Apocalypto ( 2006 )

-         Mustanaamio ( The Phantom, 1996)

-         Indiana Jones ja kristallikallon valtakunta ( Indiana Jones and the Kingdom of the Crystal Skull, 2008 )

 

     Ja nahkaruoska soi.........

 

Eräs lempikirjani julkaistiin impivaaramme kielelä vuonna 1993 - eli tuo Amerikan psyko ( American Psycho,  filmatisointi 2000 ), ja siinä, jos missä mustalla huumorilla, ja kovinkin yhteiskunnallisesti sorkitaan uuden kylmän juppi-maailman kulisseja. Eipä aikaakaan kun syntyi miesten metroseksuaali -käsite, joka ei suinkaan alkanut jostakin turhan rikkaasta potkupallon potkijasta, vaan Amerikan psykosta eli Patrick Batemanista…

 

 

 

Niin ikään Mel Brooksin nerokkaassa musikaalinsa filmatisoinnissa Kevät koittaa Hitlerille ( 1968 ) pennitön teatterituottaja Max Bialystock - tuo moneen nöyrtyvä iäkkäitten rahakkaiden tätien orhena toimiva kiero supliikkimies on pulassa, aivan kuusessa itse asiassa, ja hän pyytää enemmän tai vähemmän hurjan näköisiä tilikirjojaan tutkimaan apuun tilinpitäjän. Hän on Leo Bloom ( Gene Wilder ) - täsmällinen, tuiki rehellinen ja monta pakkomiellettä omaava nuhteeton konttorirotta tilinpitäjä, joka vastentahtoisesti - keskellä työpäivää!! - uittaa veneestä jalkojaan lammessa rennosti, tai ainakin yrittäen olla rento….

 

 

 

Myös mustan huumorin viiltämässä sarjassa Dexter on hauska kohtaus, jossa sarjamurhaajia metsästävä fbi-agentti ottaa lounastauollaan rennosti: hän käärii lahkeensa, ja istuu laiturilla, jalat vedessä, voi leipää syöden…

 

 

 

 

Kun Max yrittää saada Leon innostumaan suunnitelmistaan -  olemme kohtauksessa, jonka taustalla puhkeaa kukkaan valtava suihkulähde… Komea, komea kohtaus….

 

 

 

 

 

Sujahdamme sisään teatterin punaisen punaisen sametin pehmeyteen.

 

Mel Brooksin Producers eli Kevät koittaa Hitlerille alkaa. Vihdoinkin tämä musikaali on saapunut Lontooseen Broadwayltä. There´s no business like Mel Brooks´ buzyness.

    Tämä herra osaa marssittaa valokeilaan housut nilkoissa mautonta ja glamoröösiä banaaliutta, jolle voi helpottuneesti nauraa. Sukupuoliasioille naurava huumori toimii joka manterella - lukuun ottamatta Talebaniaa ja Vatikaania.

    Alamäkeen viettävä, epätoivoinen, pyylevä näytelmätuottaja Max Bialystock huijaa verenpaine poksahdellen Auervaaran ja Kreivi Lindgrenin tavoin vanhoilta naisilta rahaa lirkutellen, ja muutenkin parastaan pannen..

     Huumoria lisää se, ettei tuottaja ole enää nuori, kestävä, hoikka tai tuuheatukkainen, joten hän todellakin joutuu uhrautumaan taiteen - tai rahan - tähden. Sadismi, itsekkyys ja ahneus ovat teeman toinen nimi. Saako itseltään varastaa? Brooks varastaa letkautuksia aikaisemmistaan tuotoksistaan kuten heiton It´s good to be a king, on kivaa olla kunkku.

     Spektaakkeli paljastaa muuten Hitlerin toisen nimen... Ha ha.

Vuonna 1968 valmistuneessa elokuvassa jo vanhentuneet painotukset - bimbo- ja camp-homot -gagit - on muokattu tässä näytelmässä toimivimmiksi. Ruotsalainen blondi sihteeri Ulla fleksaabiline kuuden peninkulman paljaine säärineen tuntuu joka asennossa kirjoituspöydällä pyöriessään muodostavan liikkuvan hakaristin.

=> Naisten paljaat sääret muodostavat musiikkivideoissa selkeän, sirkkelin kaltaisen, ikuisesti jauhavan hakaristin *.

 

Ainoa pettymys onkin, että elokuvaversion hienoa kohtausta jossa ss-naiset tanssivat cancania [ = > Marilyn Manson versioi kohtaustaan mOBSCENE videossaan ] ei musikaalissa tullutkaan.

* = Katso vaikka netistä Ozzyfest -kiertueen kuvia Marilyn Mansonin lavaspektaakkelista, jossa katkaistut naisten sääret ovat polttopisteessä.

 

Ø Ranskalainen Jacques Offenbach sävelsi tunnetuimman cancanin [ kevyeen ] oopperaansa Orfeus Manalassa ( Orpheus in the Underworld, 1858 ), irvokas "tanssi" on tuttu mm. Moulin Rougesta, tarkoituksena on naispuolisen tanssijan itsensä kiduttaminen ja nöyryyttäminen, ja vartalonsa maksusta paljastelu miespuolisille katsojille, sama aihe toistuu nykyään kuvioluistelussa ja osin vanhan ajan sirkuksissa. Cancan vaati ihmishenkiä, muista vammoista nyt puhumattakaan.

 

Vaikka alkuperäisessä elokuvassa oli ylittämättömät roolisuoritukset täydellisenä esemblenä - Zero Mostel Maxina, Kenneth Mars Franz Liebkindinä ja tietyntikin mieletön Gene Wilder, jonka hiljaisen nerouden huomaa vasta kun näkee jonkun toisen hänen roolissaan sekä pakkomielteisine että perverssin fetisistine unirätteineen häröilevänä rehtinä, selkärankaisena, viattomana & virallisena tilientarkastajana (! tsoukki jo sinänsä ) Leo Bloomina - ei teatteriversionkaan roolimiehitykset ja -naisitukset ole suinkaan surkeita.

 

Piippuhyllyllä istuessaan näkee näytelmän kokonaisuuden - tv-ruutu voi taas näyttää minimaalisen kasvojen värähdyksen. Kun Conan O`Brien haastatteli Wilderiä, oli se maaginen hetki. Peikkomainen, liiankin rennosti pukeutunut Wilder tuntuu kuuluvan jonnekin muihin taajuuksiin verrattuna nykypäivän ""näyttelijöihin" jotka puheohjelmissa ramppaa buukkaamassa uusinta floppiaan loputtomasti. Wilderin silmät tuntuvat tuikkivan ylimaallista riemua, jossa suru häivähtää. Paras hänen rooleistaan on kuitenkin Victor Frankensteinin rooli. Hän ei voittanut sivuosastaan Oscaria tuosta Bloomin roolista, mutta koskakos ne palkinnot on oikeille näyttelijäsuorituksille menneet. Producersien kässäri taisi saada pystin. Itse Broadway-musikaali sai vähintään 12 pystiä New Yorkissa / Tony awards.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Bridget Jones filmeissä miehet taistelevat mm. suihkulähteissä. Eihän Colin Firthin valkoinen paita muuten kastuisi…

 

 

 

Sitkomissa Frendit ollaan alkutekstien hassuttelussa tietenkin suihkulähteessä koko konkkaronkkaa - ja hyvin Peppi Pitkätossu –maisesti pidetään sateenvarjoa suihkulähteessä.

 

Peppihän sateella kasteli pihansa kukkasia isolla kastelukannulla itse sateenvarjon alla ollen.

 

 

 

 

 

 

                                        Veden eri elementit

 

Vesi on minulle niin höyryä kuin jäätäkin, se on rynnivä lumimyrsky ja vesipisara josta heijastuu maailmankaikkeus...

                    

 

Teoksessa Dracula on kiinnostavana elementtinä kuinka tuhoava hirviö Dracula matkaa laivassa takapajuisesta ja taikauskoisesta Itä-Euroopasta kohti ”sivistystä” eli kaksinaismoralistista viktoriaanista Lontoota.

      

 

Alien - kahdeksas matkustaja -elokuvan ja Dracula -romaanin ja siltä pohjalta tarkasti tulkitun elokuvan mukaan yhteisenä pointtina Draculan tekemää laivamatkaa, jossa vampyyri-monarkki yö yön perään ruokkii itsensä miehistön jäsenillä - ja sitä mukaa kun joka päivä huomattiin jonkun miehistöstä kadonneen jälkeen jäänyt alati pienenevä ryhmä alkoi pelätä oikeasti.

 

                        Niin myös avaruus-hirviö Alien iski kiinni naisistoon - tässä voi hirtehisesti plojauttaa pöydälle metaforan "olla saumaamattomasti kiinni jossain kuin Alien -otus John Hurtin naamassa" - mutta ei pelkästään yöllä, eikä häneen tai siihen, tuohon uuteen löytyneeseen lajiin jonka "verikin" on syövyttävää happoa, tehoa siis minkään valtakunnan taikauskoiset killuttimet.

 

 

 

 

 

 

                        Liisa putos Ihmeemaahan,

 

ja juo Drink Me, Eat Me -pullosta, eikun nyt meni liian Mansoniksi, pullossa luki vain Drink Me, ei siis täyttä ehdollista, ja Liisa yks kaks pieneni, ja pulloon mahtui, ja pullossa kellui...

 

 

 

                            Mikki Hiiri merihädässä

 

Titanic, Lusitania, Estonia. Muistan risteilyn, jossa kanssamatkustajat katsoivat kiinnostuneina uutta traagista elokuvaa nimeltä Titanic ( 1997 ). Lempifilmissäni Katkera kuu on kliimaksina – tai käännekohtana uuden vuoden aatto suurella risteilijällä – ja todella tyrskyää. Juhlijat oksentavat hupihattuihinsa tai hoipertelevat lähemmäs happea, yksi päähenkilöistä, rampa ja rivo amerikkalainen kirjailija ( ihana Peter Coyote ) heittää löylyä kiukaille, ja huutaa: Tämä on uusi Titanic!. ja alkaa hervottomasti laulaa virsiä… 

 

Lusitanian uppoaminen ( Lusitania , 2000 )  filmissä - niin ikään Titanicin jälkeen New Yorkista Irlantiin lähtenyt uppoamaton laiva ei suinkaan törmännyt jäävuoreen Titanicin tavoin, vaan sitä pommittivat saksalaiset. Vaikka kyseessä oli laiva, jossa oli valtavasti matkustajia – siis siviilialus, niin silti laiva lastattiin aseilla. Se sai osuman vain yhdestä torpedosta, mutta upposi reilussa vartissa. Miksi? Räjähtivätkö ruumassa kuljetetut aseet ja ammukset? Miksi hallitus tai amiriliteetti ei tehnyt mitään, että ihmiset pelastuisivat? Miksi heidät piti uhrata? Että saataisiin USA vedettyä mukaan sotaan? Filmi jättää jälkeensä paljon kysymyksiä.  

 

Vaikka sanoin Viiltäjä-Jackin aloittaneen 1900-luvun, niin kyllä sen taisi Lusitania tehdä. Olemmeko keskellä X Files tyyppistä salaliittoa????

 

 

 

 

 

                          Hipit näyttävät kävelevän veden päällä.

 

Olen työn parissa. Hihhulit maalaavat kylttiin kylän nimeksi GOMORRAH. Katson sarjaa Ylämaan kettu. Poliisi Hamish Macbeth pyytää hipeiltä etteivät nämä pössyttelisi juhlissa laittomia aineita - uusi kokemus.

 

 

 

 

Huomaan välimatkan minun ja Rhysin päähenkilön (Sasha Jensen) välissä, kuinka toisenlaisia lontoolaiset vessat ovat nykyään… Kuinka kaunis oli Astorian naistenhuone punaisine, Mae Westin huulien muotoisine barokkisen uhkeine sohvineen, kullattuine pylväineen, myytävine koreine tikkukaramelleineen….

 

Kun taas huokean hostellin yhteisvessaan en edes mahdu sisälle – wc-koppi on niin kapea, ja tietysti miehen suunnittelema ovi aukeaa järjettömästi pienen kopin sisälle päin, eikä ulospäin kuten Suomessa ja järkevissä maissa on tapana. Niinpä minä koukertelin ja nostelin helmoja, ja jalkoja kuin Pulttiboisin mustalaiset jotta mahduin sisälle jotenkuten. Mutta vessoissa on eroja niin kuin vesissä. Narkkareille epäystävälliset vessat ovat taas gootille sopivia – upean sinisiä.

 

 

 

 

 

 


©2017 Jemina Staalo: Veden vuosi näyttely - suntuubi.com