Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Jemina Staalo: Veden vuosi lastuja - Circle of the Year essays & even more shorter stories.

 

 

     Olen nähnyt amerikkalaisen ihmissuden kylvyssä – ihanaa

 

American Werewolf in London  - tämä mustan huumorin viiltämä kauhuelokuva esitteli muistaakseni minulle ensimmäistä kertaa miehen suihkussa valkokankaalla - ilman että otos olisi sensuroitu tai rajattu järjettömästi....

Urjalan yötäkin himmeämpi kauhukomedia Amerikkalainen ihmissusi Lontoossa on John Landisin ohjaama kulttiteos vuodelta 1980. Tässä filkassa se juttu verrattuna muihin oli

 

                                             miehen - VIHDOINKIN - alaston vartalo,

 

jota näytettiin sopivin väliajoin, juoksemassa karkuun bennyhill -mäisesti, mutta strategisista paikoista strategisimmat pysyivät piilossa kuin pyy povessa - oli kyseessä sankari miehenä ja myöskin ihmissudeksi muuttuneena. Mutta pakara -fetisismistä saimme nauttia.

 

 

 

 

                  Amerikkalainen ihmissusi Lontoossa

                                    – eli ihanat miehet kylvyssä

 

 

 

     

Tässäkin kaksi reppuselkäistä kaverusta lompsii Englannin maaseudulla ja menee pubin lämpöön. Heitäkin tuijotellaan - outoja kun ovat. Mutta tilanne palautuu, puheensorina alkaa virrata kilpaa Guinnessin kanssa. Kunnes toinen kaveruksista kysyy miksi seinään on piirretty pentagrammi. Sehän on suden merkki. Pubissa heittää tikkaa mm heppu joka myöhemmin näytteli trillerissä  From Hell vastenmielistä roistopomoa, sekä dramatisoidussa dokumentissa The Birth of Frankenstein Mary Shelley  Frankensteinin luomaa hirviötä.

              Orvokkisilmä ( Tv Maailman lanseeraama ja osuva kuvaus )  Rik Mayall pelaa shakkia - hää on tuttu mm räyhäkkäistä tollokomediasarjoista Älypäät, ja Bottom. Älypäät ( Young Ones ) -komediasarjan paras kauhujakso oli, jossa vieraili ihastuttava goottiorkesteri Damned esittäen rivakan rallin Video Nasty..

     

 

 

Landis käyttää muutenkin susiteemaa sutjakkaasti, Blue moon, ja  Moondance soi, tuotantoyhtiön nimin on jotensakin Lycanthrope   ( = > An American Werewolf in London © Lycanthrope Films Universal, lykantropian voisi kääntää sairaudeksi jossa homo sapiens tuntee olevansa ihmissusi… ) kaverukset matkaavat lampaiden kanssa, ja kun sankarille on ennustettu että illalla, täyden kuun loisteessa hänestä tullee ihmissusi niin tätä odotusta värittää CCR:n ralli jossa lauletaan I see bad moon risin` - eli paha, paha kuu nousee.. 

 

 Ekshibitionisti ja perfektionisti Prince lojuu videollaan When doves cry ammeessaan – onneksi.

 

 

 

 

Eräässä lempiteoksessani Lady Chatterleyn rakastaja on kiinnostava kohtaus - lady Chatterley kävelee metsään, ja näkee riistanvartijan peseytyvän tupansa edessä....

Myös näpsäkkä ja hyvän tuulinen Hugh Jackman pesee itseään spektaakkelin Australia varsinaisissa teasereissa…

Myös sarjassa Rooma on upea kohtaus – Marcus Antonius peseytyy häpeilemättä, ja pitkään keskellä pihaa.

Länkkäreissä sen sijaan on yllä homoeroottinen kuvasto - ei ne Village People roolipuvut, vaan mies miestä vasten - pistoolit tanassa toisiaan vasten. Ja kuinka ammeet ovat pikkuruisia - paljon karvasia miestensääriä ja muitakin osia vilahtaa... Ja jo paljon ennen remakkaa sarjaa Deadwood.

 

Kuten yleensä lännenfilmeissä, tai niiden parodioissa – tummaan siistiin pukuun pukeutunut paha mies Hedley on pienessä ammeessa, joka tunnetaan myös paikkana ajatella, ja tehdä juonitteluja – tätä genreä Dynastia n Alexis jatkoi loputtomiin – vaahtokylpyjä, kullattuja puhelimia ja hovijuonitteluja. Hedley aivan ääneen tuo ilmi, kuinka hänen kuohuva koskensa kehittää luovia ideoita… Tyhmä apurinsa Taggart borstaa häntä harjalla, mutta sitten Hedleyn sammakko on hukassa…

 

 

 

 

 

 

             Totta kai ammeeseen kuuluu ankat tai sammakot…

 

Sarjassa Laakson kuningas mahtipontinen ja höpsä linnanherra on vannoutunut poikamies – paitsi kerran hän kosaisee vaivalloisesti nuapurlinnan leskeä – rukkaset saaden. Herran luotettava ja lojaali hovimestari kuitenkin lohduttaa lämpimällä kylvyllä, ja kysyy, haluaako herra kylpyynsä sotalaivat vai ankat….

 

Kamppailulajien nokkelaa koreografiaa uudistavassa buddy-filmissä Shanghai Noon, jossa Jackie Chan ja Owen Wilson ovat mm. kylvyssä.

 

Olen nähnyt myös komisario Clouseaun liian pienessä ammeessa teoksessa Vaaleanpunaisen pantterin paluu ( Return Of The Pink Panther, 1975 ).... Ja kyllä naurattaa... Puhelin soi, kun on oikein shamppoota silmissä, ja suihkuletku vauhkoontuu kuin kobra, ja hanojen namikat jäävät käteen, ja kun ammetta yrittää äkkiä tyhjentää tulppaa vetämällä jääkin pää vetäjän käteen kuten aina Epsanjassa....

 

 

 

 

Maailman parhain suihkuviideo:

Damned: Anything - varsin vilvoittava musiikkivideo. Olen nähnyt kunnon goottimiehen suihkussa, ihanaa.....

Niin ikään Damnedin Anything videota ei suositella herkkähermoisille: siinä vokalisti Vanian on suihkussa [!] ja sitten goottilaisen antoisan ruokapöydän äärellä, onkohan se paksua tammea, kyntteliköt ovat myös raskaat ja orkesterin jäsenet jotka eivät ole Draculan vieraina vaan itse aatelisina linnassaan ja istuvat tuolilla jotka pyörivät akselinsa ympäri räyhähengen lailla, ja syövät meheviä hedelmiä kuin orgioissa..

 

Parodiassa Starship Troopers ( 1997 ) olemme yhteissuihkussa, siis miesten ja naisten, eikä kukaan ole moksiskaan - olemme miltei kuin suomalaisessa saunassa, paitsi kukaan ei ole kännissä eikä makkara kädessä eikä toisessa kädessä puukko - ja valmiina hukkumaan...

 

 

Ammeet ovat suosittuja 1980-1990-luvun metallisilla ja mahtipontisilla musiikkivideoilla:

tyyliin Meatloaf, Aerosmith, Guns n Roses, ja Alice Cooper – kaikissa niissä tiirataan naista. Valitettavasti.

 

Komeassa, mutta hylätyn oloisessa kartanossa vuosisatoja valaisseet kyntteliköt tuikkivat yhä koleaan hämäryyteen, ja siellä sinisyydessä asuu yksinäinen pitkäkyntinen Mörkö ( Meatloaf ) kävelykeppeineen, mutta hirviö lähtee tuvasta, ei tosin sauvakävelemään, vaan goottilaisemmin,  ja näkee kaunottaren metsässä pesulla… Nainen tuntee jonkin tarkkailevan häntä, ja kaunis, arvokas riipus roikkuu oksalla, nainen kulkeutuu kartanoon, ja tietysti takan loisteeseen, ja kylpyammeeseen.. ja vuoteeseen jossa heittelehtii kovinkin Bram Stokerin Dracula -elokuvan oloisesti – ei siis yksin, vaan vampyyrinaisten välittömässä läheisyydessä…

 

Mahtipontisten balladien taitaja Meatloaf on näytellyt ainakin Rocky Horror Picture Show elokuvassa fiftarina rallatellen ja mopoa pärisyttäen, sekä muistaakseni filmissä Monster DogJack Black on jatkanut Mealoafin perinnettä, mutta ei goottilaiseen suuntaan, vaan huumorilla pistäen. Valitettavasti.

 

 

Meatloaf: I would do anything for love

Alice Cooper: House Of Fire  videolla Alice ainakin lopuksi sylkee - ei tulta, vaan verta suoraan linsseille.

                                    Alice Cooper käyttää jokaisella näkemälläni keikallaan giljotiinia. Painavan oloinen terä tippuu vinhalla vauhdilla, Alicen pää katkeaa, veri lentää - jopa siinä määrin, että se suihkusi suoraan silmääni, etten näe mitään, sitä on kasvoillani ja reisilläni, samaa aikaan kun kuoro laulaa I love the Death, joka ei tarkoita rakastan kuolemaa, vaan kuollutta, ja samalla tunsin olevani tuolla järjen ajassa Valistuksessa, jolloin giljotiini lauloi joutsenkaulalauluaan tiuhaan, jolloin yleisö kurotti omaa kaulaansa jossa elämä sykki kiihkeään tahtiin, jotta näkisi show´n eli teloituksen paremmin. Toimivatko telotukset kummassakin mielessä: sairaana huvina ja opetuksena - jos teette väärin, niin näin käy. Muistan pikkutyttöjen valokuvausta hyvinkin jatkuvasti harrastaneen käävän kirjoittaneen Herttakuningattaren vuorosanoiksi Päät poikki! Pää poikki!

 

Alice oli aikamoinen tabunrikkoja, vaikkeivät hänen vastustajansa kuunnelleet edes sanoituksiaan... Vaikka ne olivat ja ovat yhä hyvin makaabereita - mutta koska Alicesta on tehty koulun rehtori vai mikä lie kunniarehtori, vaikka hän jo 70-luvulla [ jolloin osa piti häntä naisena ] lauloi School´s out eli Skole on finito. Mutta Alicella on huumorintaju, ja viime aikoina siis 80-luvun jälkeen hän opetti kuinka aseilla leikkiminen on typerää Hey Stoopid hei pölkkypää.

 

Ihmiset ovat kautta aikain kaivanneet ja halunneet kauhukammiota, friikkisirkuksia ja kuriositeettikabinetteja - arvaamattoman uteliaisuutensa ja tyydyttämättömän mielikuvituksensa vuoksi; kun ennen oikea päitten katkominen oli rahvaan huvia - koitti se kuolema tasapuolisesti aatelistollekin! - ja vallankumouksen hiotut terät jauhoivat tasapäiseksi. Erkki Huhtamon Fantasmagoria elävän kuvan arkeologia makoisassa kirjassa törmään tuttuun museooni; Huhtamo kirjoittaa: "Pariisin Musée Grevinissä järjestämät näytökset (Pantomimes lumineuses) saavuttivat suuren suosion ja ennakoivat elokuvan läpimurtoa."

 

 

 

 

Kylpy, suihku ja kauhu: inhosta tirkistelyyn

Niin ollen vastaanottimessa Asko Alanen ja Mikko Kivinen puhuvat aamutuimaan  Hitchcockista, hänen naiskuvastaan ja muusta mukavasta kuten Psykon suihkukohtauksesta, ja sen aloittaman naisvihan analysoinnista. Koska veitsellä tehty suihkumurha oli ainoa lajissaan, ja kun naispuolinen päähenkilö kuolee kesken filmiä nojaamatta "sankarin" olkapäähän kukkia keräämättä ja kävelemättä auringonlaskua kohtiin kuten utopioissa ja mainoksissa, oli se aika tälli.

 

60-luvulla naisen ei kannattanut sekstata iltapäivällä, varastaa pomoltaan rahaa, lähteä matkan päälle motelliin eikä varsinkaan mennä siellä suihkuun kuten Psyko opetti. Nainen saattoi muuttua sssssiis pahakssssssi matelijakssssssi Käärmenainen / Reptile, käärmehiuksiseksi hirviöksi Megairaksi, joka oli yksi antiikin gorgoneja / The Gorgon. 

 

 

Elokuvat luovat uusia myyttejä, ja tonkivat antiikin mytologian sylttytehtaalla: Siiri Angerkosken kaulin, Ingrid Bergmanin popliinitakki ja huopahattu, Thelma & Louisen bäng bäng pakomatka, Kummisedän hevosenpää peiton alla, Psykon suihkukohtaus kirkuvine viuluineen ja suklaakastikkeen [~ veren] valuminen viemärin syövereihin, Uhrilampaiden kannibaali-Hannibalin pavut, ties kenen maksa ja chianti-illallinen, Eisensteinin Panssarilaiva Potemkinin portaat verilöylyn keskellä, ja Viimeinen tango Pariisissa -teoksen margariinipurkki ovat kaikki paljon kopioituja, ja parodioituja gageja ja kekkulointia - puhumattakaan Sinisen enkelin Marlene Dietrichin sukkanauhoista.

 

  

    

      

       

 

 

Olen nähnyt, että Musee Grévinissä on aito amme minne Marat murhattiin...

                                  Grévinin vahakabinetissa

katsoimme kun Marat istui ammeessa: käsi on lakannut jo kirjoittamasta, sulka tipahtamaisillaan maahan, ja Charlotte Cordayn tikari on löytänyt tiensä hänen rintaansa. Makaaberia: amme jossa Marat`n vahafiguuri uiskentelee on aito amme jossa oikea Marat murhattiin. ”Niinpä” Bierce sanoi vierelläni ja jatkoimme matkaa. Paradoksaalista kyllä: mitä ”hirveämpi” oli museo/kirkko/kabinetti, joka kertoi ”hirveyksistä” eli todellisuudesta, historiasta, sitä yltiöystävällisempi oli henkilökunta joka palveli minua jopa tiskin alta! Tuollaisia todella asialleen vannoutuneita palvelualan ammatti-ihmisiä ei usein näe!!! Maa kuolee. Maaseutu köyhtyy, haalistuu kyltit, unohtuvat, putoavat, maatuvat.

Corday murhaa Marat´n ammeeseen, siinä nainen murhaa miehen kylpyyn - täysin päinvastaista menetelmää käytti Alfred Hitchcock Psykossa, ja aloitti suihkumurhien sarjan jonka tarkoituksena oli vain tirkistellä kirkuvan, nurkkaan ahdetun, alastoman, puolustuskyvyttömän naisen kroppaa joka kuolee kohta.

 

 

Schindlerin lista elokuvasta:

 Hirveä oli myös kohtaus jossa keskitysleirien hökkelikerrossängyissä naiset puhuivat, kuinka natsit antavat palan saippuaa ja päästävät suihkuun, joista tuleekin tappavaa kaasua.

    - Älä kerro kummitustarinoita, eräs äiti sanoo, ehkä siihen itse uskoen, mutta ainakin kainalossaan olevan tyttärensä kuullessa.

 

 

The Night Porter elokuvasta:

Siirrymme The Night Porter leffassa nykyaikaan, jossa Max ja naiseksi varttunut tyttö ovat kuten teoksessa Katkera kuu – linnoittautuneina miehen asuntoon: he palvovat palvovat toisiaan, ja tulisesti rakastavat - ja tulevat linnoittautuneina toimeen miltei elintarvikkeitta. Kun Katkera kuu elokuvassa pariskunta alkaa hypnoottisena katsoa televisiota ja menettää pakostakin siamilaisina kaksosina uutuudenviehätyksensä, on The Night Porter elokuvassa oma häiriintyneempi viitekehyksensä. Tapahtuuko se unelmoijan / kiduttajan päässä? Mikä on tämän parin tulevaisuus?? Koska eiväthän he saa olla kaksin, koska natsi-toverit haluavat naisen hengiltä - onhan nainen elossa oleva todistaja joka voisi todistaa Maxia vastaan, ja tuhota jokaisen hengissä olevan siegheilin huutelijan.

     

Asunto alkaa vaikuttaa bunkkerilta

 

Ø      Oliver Hirschbiegel: Perikato ( Der Untergang aka The Downfall: Hitler and the End of the Third Reich, 2004 )  =>  elokuva joka kuvaa Hitlerin viimeisiä hetkiä bunkkerissa

 

vaikka olemme romanttisessa Wienissä. Vaikka kolmetoista vuotta on kulunut toisen maailmansodan loppumisesta, ja uhri ja kiduttaja voisivat nyt vaihtaa asetelmiaan, ja valta voisi vaihtua, niin silti pariskunta pitäytyy totutussa sadomasokistisessa suhteessa - tokko toisenlainen kumppani heitä ymmärtäisikään? 

 

Lucia on pitkään ketjuun kiinnitetty - taas tulee Madonnan video mieleen, mutta tällä kertaa Express yourself, jossa alaston hohtava Madonna on paksulla ketjulla kiinnitetty sänkyyn.

 

Max ja Lucia ajavat toisiaan takaa, kisaillen, naisella on kengät jalassa, mies paljain jaloin, ja nainen telkeää itsensä kylpyhuoneeseen, Max takoo ovea, Lucia ottaa käteensä hajuvesipullon, ja heittää sen lattialle tuhansiksi sirpaleiksi, avaa lukon, mies rynnii sisään - ja kävelee paljain jaloin suoraan lasimurskaan. 

 

 

 

 

Pienin mahdollinen linnan symboli on komero mm Monster in the Closet aka

Kauhukaapin kummitus tai vastaavaa suomeksi, - käytetty tehokeinona myös mm Halloweenissa, Cape Fearissa; tai suihkukoppi/amme Psyko, Dressed to Kill, Carrie jäljittelijöineen. Meidät - katsojat - on ahdettu yhä pienempään ja pienempään tilaan jossa pelkäämme.

   

 

 

 

 

 

 

         Vaahtokylpy on oma nautinto

 

 

                                         Vaahtokuulia ja kylpyjä:

 

Tärkeässä sivullis-elokuvassa Quadrophenia ( 1979 ) olemme yleisissä tiloissa ammeessa - eikä vaahtoa ole paljoakaan...

 

 

Englantilainen potilas filmissä pääsemme kylpyyn Ralp Fiennesin kanssa - oikeassa elämässä herra taisi juhlia jossain hotellissa uima-altaassa riehakkaasti...

                              

Ns. roomalaiset kylpylät tuovat aina aistillisuutta mm sarjassa Rooma sekä spektaakkeleissa Kleopatra, Sinuhe Egyptiläinen, Ben Hur, ja Spartacus, jossa on kiinnostava kylpemisjakso - Tony Curtis pesee Sir Laurence Olivieriä...

                              

Huvittavaa kyllä, kerran divarissa myyjämies sanoi myyvänsä vain kaikkein parhaimpia kirjoja, ja katseeni sattui Pompeijin viimeiset päivät romaaniin, joka on valittu aikoinaan maailman huonoimmaksi kirjaksi....

                    

Kleopatra kylpi aasinmaidossa, Elisabeth Bathory nuorten naisten veressä

 

Kleopatra kylpi aasinmaidossa, ja Elisabeth Bathory nuoreten neitsyeitten veressä. Nykyään Body Shopista saa kaikenlaista ihastuttavaa kylpykuulaa ja nautintoa maittavaa....

 

Kiinnostavampi elokuva sen sijaan on Countess Dracula, jota näyttelee niin ikään Ingrid Pitt. Vaikka kyseessä on oikean historiallisen henkilön, siis kreivitär Elisabeth Bathoryn tarina. Tämä aatelisnainen keksi kylpeä nuorten naisten veressä huomattuaan palvelijatartansa lyötyään ja tästä verisuihkauksen kasvoilleen saaneensa huomasi, kuinka kasvojen iho nuoreni, muuttui kimmoisaksi. Hyvin paljon tarvittiinkin näitä naisuhreja jotta Elisabeth sai kylpynsä - kauneuden eteen pitää kärsiä. Siinä jää Kleopatra aasinmaitokylpyineen kauas, jumbo-sijoille. Elisabeth Bathory ei siis ollut vampyyri niin kuin Vlad Draculakaan ei ollut vampyyri. Verenhimoisia, häikäilemättömiä ja tunteettoman kylmiä he kyllä olivat.  

   

 

Oikeassa elämässä Elisabethille tuli surullinen kohtalo: eihän tuota menoa pitkään siedetä ja Elisabeth elävältä haudattiin - tavallaan - vietiin torniin ja muurattiin ainoa ovenreikä kiinni. Yksin. Teljettynä torniin.

 

 

 

 

Komediasarja Päätöntä menoa esittelee sketsissä Tudorien ajan keksintöjä, joita voi käyttää papukylvyssä. Ollaan siis kylvyssä, jossa amme on täytetty papusopalla… Muistamme Whon Roger Daltreyn myös papuammeesta 1960-luvulta….

 

 

               Musta komedia American Beauty ( 1999 ) esitteli ruusukylpyä.

 

 

 

 

 

 

 

 

Miksi minua inhottaa televisiosta tuleva saippua verrattuna romanttiseen kirjallisuuteen? Mielikuvituksen puute. Yksinkertaisesti. Kirjan voi lukea ja kokea kuten haluaa, kun taas televisiossa jatkuvasti pyörivä sarja tappaa kaiken ajatuksen tapaisenkin. Mutta ehkä nykyaikana naisella jolla on sekä ura että koti hän ei voi valita hetkeä jolloin pulahtaa vaahtokylpyyn joko parodinen kauhuromanttinen [ Rouva Oraakkeli, Vainola, Rebekka ] tai eroottinen trilleri [ Basic Instinct, Body of Evidence ] jne. mukanaan, koska hänellä ei ole muka aikaa lukea, eikä uskalla ostaa romanttista kirjallisuutta jota kutsutaan myös harlekiini-kirjallisuudeksi tuon Harlekiini-nimisen kirjasarjan kirjoja tarkoittaen. Eskapismi ei ole sallittua vaan tympeä maalaisproosaa joka on yhtä laveaa kuin kuolettavan tylsääkin. Mutta tv sarja joka tulee joka saatanan arkipäivä pakottaa naisen tv:n ääreen pienen pieneen eskapismiin.

                = > Paul Verhoeven: Basic Instinct - vaiston varassa.

 

Luen juuri oikein mukavaa, lumista kirjaa Stephen King: Misery, jolla tuntuu olevan agenda viihdekirjallisuuden tärkeydestä.

        Kingin kirjoittama päähenkilö kirjailija on puun ja kaarnan välissä - hän ei haluaisi kirjoittaa halveksimaansa eroottista romanttista kirjasarjaa, josta saa oikeata rahaa, ja kaipaavia lukijoita, vaan kirjoittaa ns. vakavampaa kirjallisuutta...

   

Minäkään en ymmärrä kirjallisuuden turhaa arvottamista, eli arpajaisia, mikä on hyvää kirjallisuutta milloinkin. Kirja sopii sekä myötäileväksi ystäväksi, että kiivaaksi keskustelukumppaniksi - ainahan voi väitellä, tai jopa oppia. Tai opettaa. Kirja voi olla myös nautinto sinänsä, tai toisaalta muistutus historiasta. On huvittavaa, kuinka miehet arvostelet ns. romanttista kirjallisuutta - sitä lukematta.... Mielestäni kirja-arvostelu pitää tehdä sen jälkeen kun itse on kirjan lukenut.

           Kaari Utrio kertoi kerran vanhassa tv-haastattelussa, kuinka romanttista ja historillista viihdekirjallisuutta tarvitaan - koska niitä lukevat naiset, jotka tekevät sellaista työtä, mitä kukaan muu ei tee. 

          Itsekin hoitoalalla kumpanakin lamakautena työskelleenä alipalkattuna ja ylityöllistettynä tiedän tarpeen todellisuuspakoon, ja edes yhteen nautintoon, omaan rauhaan - ettei aina tarvi huolehtia muista, ja passata ja pyyhkiä.

         BTJ on julkaissut mainion Kotimaisia naistenviihteen taitajia opuksen, johon aina uppoudun.

          Ja ai niin - ruokakaupassa myydään erästä lempikirjaani D. H. Lawrence: Lady Chatterleyn rakastaja taskukirjana kassojen lähellä - nimenomaan Harlekiini-merkillä varustettuna...

 

Nautinto - se on tropiikin tuoksuinen suihkugeeli, makea ja yllättävä, se on viilentävä kookosmaitoinen paksu voide, pepita -ruudullisista ikkunaverhoista näkyvä kylänraitti, jossa kaukana udussa lehmä nostaa turpaansa ja mölisee, ja kihisevä seljasta tehty siideri korkeassa lasissa, jossa on tuoreita mansikoita sitruunamelissan lehtineen; se on suuri kylpypyyhe, rentoutuminen, nojaaminen hirsiseinään, polvelle laskeutunut leppäkerttu, juuri se toivottu hetki, jolloin saa unohtaa, päästää irti,

se on Bachin Sarabande yksinäiselle kitaralle, se voi olla hiljaisuus, jonka ruisrääkkä katkaisee, olla yksin, rauhassa, rentoutua. Olla vapaa.

 

                          Miehet pesulla

 

D. H. Lawrencen kirjoittama Lady Chatterleyn rakastaja poiki lukuisia filmatisointeja kuten myös Humiseva harju... Lady Chatterleyn rakastaja kun oli pöyristyttävän radikaali seksuaalisuutensa vuoksi, eikä seksuaalisuuden sinänsä vaan eritoten ylhäisrouvan ja rahvaan suhteen vuoksi - sehän on... ennenkuulumatonta! Vaikka ennen vanhaan feodaaliaikoina oli linnanherralla erityisoikeudet sinne ja tänne hameen alle, niin lady ja riistanvartija eivät saaneet viime vuosisadankaan luokkayhteiskunnassa olla suhteessa. Mehän kaikki naiset muistamme Sean Beanin... eh roolisuorituksen Lady Chatterleyn rakastajana, ja Ralph Fiennesin Heatcliffinä..

 

 

 

 

 

Sivulatauksia: 1701


©2017 Jemina Staalo: Veden vuosi näyttely - suntuubi.com