Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Jemina Staalo: Veden vuosi lastuja - Circle of the Year essays & even more shorter stories: The Polka of the Skeletons: 

 

           Luurankopolkkaa Helvetiasta

 

Hugo Prattin maukas sarjakuva Corto Maltese Sveitsissä ( Kustannus Oy 

Jalava, 1989 suom. Soile ja Heikki Kaukoranta, alun perin julk.1988 eli nopeaa

toimintaa, kits! ) miettii alkupuheessaan mistä Sveitsi on oikein kuuluisa, vai onko 

mistään muista kuin kliseistään, jodlauksesta ja raittiista ilmasta? Orson Welles

muistuttaa käkikelloista, mutta Pratt jatkaa pitkää alkemistista ja fantastista tarujen

ja legendojen listaan sveitsiläisestä mielestä:

        alkaen Paracelsus nimisestä lääkäristä ja alkemisti-maagista

[ Paracelsuksen aivoituksista on lähtöisin myös Hellboyn Homonculus ]

joka oli "elinvoimalle perustuvan lääketieteen luoja, homonculuksen luoja,      

elämäneliksiirin keksijä", ja päätyen Genevejärven rannalle jossa

               "Parcifal, Pyhä Graal ja muutama burgundikuningas ovat kohdanneet".

          Wagnerin oopperat, nibelungit ja lohikäärme Fafner joka vartioi Reininkultaa  [ käsitelty myös Xenan jaksossa Reininkultaa, ( The Rheingold , 2000) ]

         pulppuaa Prattin muistista, joka muistuttaa nykyajasta:

        "Sveitsiläiset ovat nibelungeja, tuon aarteen vartijoita,  aivan niin kuin he tänä päivänä vartioivat Sveitsin pankkeja "

          - aina komedioissa ja tragedioissa kehotetaan ottamaan sveitsiläinen pankkitili...

 

Mehän kaikki jotka kukkeimman nuoruutemme [ finneineen, ruusuineen, loppumattomine juhlineen.... ] vietimme atulat kädessä postimerkkikokoelman kanssa lennokkiliimatuubi sieraimiin liimautuneena tiedämme, että Sveitsi on kuin pikkuinen helvetti, Helvetia. Kummassakin sarjakuva-albumissa Hellboy ja Corto Maltese Sveitsissä törmäämme demoniseen Rasputiniin. Maltesen seikkailussa näemme myös hänet jonka nimeä ei saa lausua - oinaankasvoisen paholaisen, joka esittelee alaisiaan: mm Gilles de Raisin, ihmishirviön, joka oli myös Jean d´ Arcin uskottu soturi - he yhdessä muodostivat kaunotar ja hirviö -mosaiikin - ainakin meidän silmillemme.

 

                  Sarjakuva-albumiin on piirretty myös Sveitsin kartta

                          jonka marginaaliin Pratt on lisännyt

              lord Byronin kommentin Simplonin solasta, jossa hän

                epäilee paholaisen sorkkineen jättäneen jälkensä

           "Kallioihin tai vuoriin, joita tie kapuaa tai puikkelehtii".

 

                    Voi olla, että tuossa maastossa sorkkaeläimistä

                   vain vuohi pystyy liikkumaan ja pysymään hengissä. …

                   elokuvassa Gothic taisi olla juuri Claire joka piti itse

                         Byronia paholaisena ja kurkisti pöydän alle,

                                         oliko tällä sorkka..

 

Byronin ja Mary Shelleyn kirjava, vapaamielinen joukkio myös löysi inspiraationsa sekä toisistaan että maantieteellisemmin

                                        Genevejärven rannalta

                                                      Villa Diodatissa,

                     jossa Mary alkoi kirjoittaa Frankensteiniä.

Ja niinpä ennen itse tarinaa on akvarelliluonnoksia joissa vilahtaa nimet

        Shelley,

                   Mary Godwin,

                                          Claire Clairmont,

                                                                      Byron

                              tuona kohtalokkaana kesänä 1816.

                            Yli sata vuotta tapauksen jälkeen

                           Corto lukee siellä Fantasmagorianaa. 

 

Sarjakuvan väritys on oudon keltainen, lähes sumean t sumeilevan vihreä, se ei ole kevään odotusta, eikä pörröisen tipun keltaista, en oikein pääse siitä jyvälle, onko se sitten tuo alkemistinen kulta joka kellertää ja odottaa poimijaansa vaikkapa Graalin maljasta? Pratt todellakin leikkii myyteillä ja saagoilla; alkupuheessakin sarjakuvan tekijä muistuttaa kuinka   

                illuusio pohjautuu sanaan ludere = leikkiä, pelata. Peilata?

                                      Spekuloida? Katsoa tulevaan?

                           Minä en nuku yön yli, vaan palaan meediopeliin.

 

Teos on tyylikkääksi, tutuksi laadukkaaksi sarjakuvaksi oudon kirjallinen, jopa staattinen, ja se fokusoituu ei niinkään liikkeiden hätäilevään jengoiltaan irronneen sähköjäniksen lailla tempoiluun, vaan lähinnä puhekuplien salattuihin viisauksiin. Kuvallisesti albumi on aika jämähtänyt, se ei käytä kaikkia mahdollisia kuvakulmia eikä kikkailuja, vaan on paikoillaan kuin käsinukketeatterin lava, jossa henkilöt todella keskustelevat rauhassa toistensa kanssa, tai seisovat hiljaisina harhojensa t näkyjensä edessä. Tyyli todellakin pysäyttää lukijan, pakottaa keskittymään, käyttämään aivojaan, muistelemaan. Corto tanssii kuolemantanssia luurankojen kanssa muina miehinä - koska sankarin pitää tehdä niin, olla rohkea, pidettävä pää kylmänä ja suoriuduttava tehtävistään kuin Hercules jotta voittaisi hirviön / velhon / kuoleman. Corto päätyy täysihoitola Morfeukseen jossa "unet on taattu", se on myös yhdistelmä Orfeusta ja morfiinia, ja kommunikoi tietysti kaimaansa unien jumalan Morfeuksen kanssa ja [ miksipä ei ] myös tulevan 90-luvun lopun Matrixin kanssa.

 

                                                  Pratt opettaa,

             kuinka tärkeätä on luottaa omaan mielikuvitukseensa.

Ikään kuin vanha alkemisti itsekin Pratt olisi halunnut, etteivät nämä tarut unohdu. Meidän post-moderni aaltoliikkeemme joka on jatkunut jo 50-luvulta väläyttää, ja pitää hengissä vanhoja visioita, ja sen sisällä, vieressä tai marginaalissa oleva pop-kulttuuri mässäilee vanhoilla myyteillä, kuten esimerkiksi humoristisessa fantasiasarjassa Xena Soturiprinsessa, jossa siekailematta marssitetaan sankarittaremme eteen niin mytologian [ manalan lautturi Kharon ], alkuperäisuskonnon [ Odin ] kuin kansalliseeposten sankareita [ Beowulf ] kuin historiankin hirviöitä ja muuttajia [ kelttisoturien johtajatar Boudicca, keisari Caligula, Julius Caesar, amatsonit ] jne.

 

Corto saattaa vanhaa ystäväänsä professori Steineriä, mutta tapaakin klingsorin, joka on toisaalta 4 vuotta ja toisaalta 713 vee, pikkupojan joka väittää olevansa Herman Hesse! Mutta mitä epäilevämpi Corto on, sitä kauemmaksi myytit menevät, eivätkä enää jaa salattuja viisauksia hänen kanssaan. Maltese sulkee avoimen mielensä järjellä, ja jää näin ollen kauas. Kauas. Kummallisimmillaan seikkailu on kun lehdille tepastelee itse King Kong mustaa rintaansa tömisyttäen. Sarjakuvan puhekuplassakin arvotetaan neljä mielikuvituksen suurta ritaria: Merian C. Cooper, Ernest B. Shoesdsack, David O. Selznick ja Edgar Wallace. Sattumalta, aivan oikein, sattumalta kirjapinossani on myös mainittujen Wallacen ja Cooperin lisäksi Delos W. Lovelace - nimittäin King Kong romaanin kirjoittajat [ Otava, 1977 suomenn. Jarkko Laine kuten Draculassakin, peräti samana vuonna ]. King Kongin ohjasi filmituottaja Merian C. Cooper, ja sen käsikirjoitti Edgar Wallace 1933. Kirjan takakansi korutont´ on kertomaa - tai itse asiassa päin vastoin:

                           elokuvan ensi-iltana oli Roosevelt

                                  sulkenut kaikki pankit

                         ja lama oli pahimmillaan.

                          Kuten vuoden 1977 pintaan punkin, nihilismin

                        ja työttömyyden nostaessa raivoisaa huutoansa

                     oli aika tehdä Kongista uusi elokuvaversio

[ jossa kaunottarena oli  Jessica Lange, joka oli raivolla lastaan puolustava nainen Cape Fearin uudelleen filmatisoinnissa 90-luvun alussa, nainen jolle postimies soitti kahdesti, sekä Tituksen upea goottien kuningatar ],

                      nyt nytkin, kun me pelkäämme

                          joka suunnasta hyökkäävää terrorismia,

                               on tekeillä uusi King Kong,

                                   näin ainakin sekunninmittaiset musiikkikanavan

                                        "uutiset" ehtivät mongertaa.

Ja ohjaajana taitaa olla Bad Taste kauhu/inho-elokuvallaan paikkansa lunastanut Peter Jackson, joka myös uusimman Taru sormusten herrasta -trilogian ohjasi.

                                          Nytkin elämme

                             länsimaisen rappion

                                                aikoja.

Tosi tv, pelkokertoimet, olet mitä syöt, autiolla saarella, haluatko miljonääriksi poptähdeksi malliksi laihaksi, Ritolinia, lukitussa talossa, kollageeniä, entisessä vankilassa, botuliinia, älä katso, tuo ihana nainen olikin mies, pyhimyksen kuva ilmestyy juustotahkoon, usko tai älä.

 

Tiikerit ärjyvät linnan torneihin tai vankiloihin suljettuina kun naurettavia tehtäviä pitää suorittaa, ja muutenkin olo on kuin ennen vanhaan Colosseumilla - leipää ja sirkushuveja. Sotilaitten nöyryyttämät ja kiduttamat alastomat ruhjotut vangit kasoissaan - eihän siinä ole mitään uutta, mutta digitaalisilla kameroiden otoksilla ne ovat nopeasti netissä, ja tragedian suurin hirviö on nainen, joka on sadistinen soturi, vankejansa nöyryyttäen ja digikuvaten,  ja kaiken lisäksi raskaana. Kuinka nainen - elämän & ravinnon antaja, ja hyvinvoinnin ylläpitäjä - voi alentua tuollaiseen? Sotilaat vielä hymyilevät kameralle, lämpimän ilmaston armeijan vaatteissaan, jotka muistuttavat safari-asuja, ja pitävät jalkojaan alastomien vankien päällä, kuin kaatamansa riistansa päälle, voiton merkkeinä. 

 

King Kong kirjassa muistutetaan tuhkatiheään sen olevan Kaunotar ja hirviö -myytti.

Elokuvassa kaunotar Annia näytteli upea Fay Wray joka erkani tästä maailmasta viime vuonna. Rocky Horror Pictur show´n tohtori Frank-N-Furter halusi laulussaan näyttää häneltä.. 

 

                    Ajatukseni karkailivat muualle, salaiseen, tulevaisuuteen.

 

Pitäisikö silloin meillä jokaisella varakkaalla olla mahdollisuus ohjelmoida tarpeittemme mukainen osittain keinotekoinen puoliso? Jos ihmisen ohjelmointi on niin hankalaa, ja lähdemateriaalia harvassa? Oliko Z kuten tri Frank-N-Furter - rakentamassa täydellistä, kultaista miestä?

 

                                 Millaista olisi Stepfordin koti-isät? 

    

1970-luvun kiinnostavasta Stepfordin kotirouvat elokuvasta oltiin tehty uusi versio, haukuttu. Jos kultainen mies tarkoitti kumpaakin - hän olisi löytönä kultakimpale mutta myös kiltti, suloinen, huomaavainen - adjektiiveja joita tyttö haluaisi poikaystävälleen mutta tuollaisella huomaavaisella herkällä pojalla oli jo poikaystävä. Valitettavasti.

 

Palaan takaisin maan pinnalle, sieltä kirjan sivuille, kuinka King Kong on monella tapaa hirviö-tarina:

                    tämä kolea maailma on siinä hirviö,

                          jossa köyhällä ei ole mitään sijaa

                                  kuten esimerkiksi nälkiintyneellä Annilla,

                                          joka yrittää varastaa punaisen kielletyn omenan..

Mutta onneksi hänet pelastaa herra Denham joka on innoissaan löydettyään tuoreet Kaunottaren kasvot megalomaaniseen elokuvaansa. Ann on tyytyväinen pelastajasta, mutta masentuu, koska ei halua vajota alhaisimmista alhaisimmalle tasolle, prostituutioon. Sitten ohjaaja-tuottaja Denham vasta esittelee itsensä, ei hän suinkaan huorrraa etsi, vaan filmitähteä. Tässä tulee kolmas hirviö: elokuvateollisuus joka ahmii, vie ja turmelee kaiken. Denham on hulluun tiedemieheen verrattavissaan - niin innoissaan hän on visiostaan, elokuvastaan jollaista kukaan ei ole aiemmin tehnyt!! Hän on samanlainen ahne hirviö kuin edustamansa kaiken riistävä elokuvabisneskin, joka prostituution muodoista on stailatuin ja kaksinaismoralistisin. Denham pelastaa tytön kuin myöhemmin Ritari Siniparta vankilasta juuri päässeen tyttösen

 

Denham lähtee salaperäistä seikkailua kohti - kaunotar laivan ainoana naisena. Laivalla alfauroksen roolia näyttelevä salskea Driscoll ei voi sulattaa, että laivalleen on astunut ensimmäistä kertaa nainen, mutta silti Ann rekisteröi hänen komeat piirteensä. Driscoll on sankari, ja kirja etenee kuin rakkaus-viihde, mutta lisäten jännitystä kerros kerrokselta. Driscoll alkaa aavistaa pahaa, ja hänestä tulee suojelevainen Annia kohtaan. Reipas, hoikka, ystävällinen, hunajahiuksinen ja reilu Ann on laivalla kuten Lumikki häntä palvovien kääpiöiden [ = merimiesten ] ympäröimänä; miehet pörräävät kuin mehiläiset  - yksi heistä on pikku apina nimellä Iggy.

  

Denham pelasti tytön kuten Ritari Siniparta otti kotiinsa sateensuojaan juuri vankilasta päässeen tytön ja kissanpennun - mutta vain testatakseen, tehoaako myrkky. Mutta ei - Chaplinin näyttelemä Ritari armahtaa tytön, päättää antaa tälle uuden mahdollisuuden, ja myöhemmin sattumalta tyttöön törmättyään huomaa, että tällä pyyhkii hyvin: on plyymiä, ajoneuvoa ja kuskia, kun miehenä on ammustehtailija - se jos mikä ala kannattaa! Hitlerin lailla myös Ritari Siniparta oli kasvissyöjä.

    

Denham pelasti Annin vain koska ajatteli tästä olevan hyötyä, ja itse asiassa tyttö oli aikamoinen löytö! Dollarit Dollarit Dollarit kiiluvat miehen silmissä. Ritarillinen Driscoll haluaa myös pelastaa tytön, mutta muista syistä - kunnon rakkausromaanien juonenkehittelyn lailla karski mies merenkävijä ei halua myöntää, että on rakastunut! Mutta myös King Kong on rakastunut outoon pikku vaaleaverikköön, jota myös hän alkaa hoivata.

 

Kun King Kong on saatu vangittua se kiikutetaan tainnutettuna New Yorkiin friikkisirkukseen näytille - ei sen vaatimattomammin kuin lauseella

                        MAAILMAN KAHDEKSAS IHME!

Siellä, lavalla, ei enää niin King on tämä Kong murheissaan.

 

Ø      Mel Brooks käytti myös elokuvassaan Frankenstein junior Frankensteinin luomaa hirviötä [ näyttelijä Peter Boyle, näyttelee nykyään tilannekomediassa Everybody loves Raymondissa patalaiskaa isää, näytteli myös Taksikuskissa ] yleisölle esiteltävänä kummajaisena joka käskystä steppaili tahrattomissa damaskeissaan, silinterihattu kiiltäen ja mongersi laulaa svengaavaa hittiä Putting on the Ritz.

 

Ø      Myös elokuvassa Tekoäly / AI näytetään dystopiaa jossa yhä tarvitaan friikkisirkuksia, mutta noissa sirkuksissa kidutetaan kyborgeja ja robotteja. Aivan kuten menneisyydessä myös tulevaisuudessakin osa meistä, jolla on rahaa, haluaa katsoa viihteenä ja ajankuluna sadistisia taisteluja gladiaattoriareenoilla.

 

Denham on siis erään sortin hullu tiedemies, joka menee yli rajojen. Hänellä on suuruudenhullut visiot, ja hän menee läpi harmajan kiven kuin suomalainen periksi antamattomuudessaan. Tavallaan hän on kuten uusimman King Kong mammuttielokuvan ohjannut Peter Jakcson. En ole elokuvaa vielä nähnyt, kun ei se alekoriin ole tulla tupsahtanut, mutta joistain klipeistä voi päätellä Jack Blackin olevan sopivan huomaamattoman tunnoton ja röyhkeä rooliin.

 

 

 

Sivulatauksia: 1576

Corto Maltese suomenkielisessä wikissä

Hugo Pratt: Corto Maltese viralliset sivut

Paracelsus wiki

Pentti Otsamo: Pieni olento. ( Helsinki 1999. Otava. Sarjakuva. 60 sivua.
englanninkielinen käännösn The Fall of Homunculus. Drawn and Quarterly. ) Kirjasampo.fi

Hellboyn Homonculus wiki

Homunculus wikienglanninkiel. wiki

Homunculus alkemia wiki

Alruuna wiki

Parcifal, Wagnerin oopperat, nibelungit: Siegfried ooppera wiki

lohikäärme Fafner joka vartioi Reininkultaa wiki

Reininkulta wiki

Nibelungin sormus wiki

Rasputin wiki   ks. Hellboy ja Corto Maltese Sveitsissä

Type O Negative: Dead Again albumi wikissä. Kovasti Rasputinin oloinen laulaja Peter Steele wikissä

Simplonin sola wiki

Fantasmagoriana  aka Tales of the Dead englanninkielisessä wikissä

Tales of the Dead wikin mukaan on englanninkielinen kauhuantologia,  joka on käännetty alun perin ranskankiel. Fantasmagorianasta.

Fantasmagoria, harhakuvien sarja, taikalyhty wiki

ks. vaikka Sleepy Hollow elokuvan kohtaus

The Damned: Phantasmagoria albumi englanninkiel. wiki

Taikalyhty eli laterna magica wiki

Morfeus wiki

 

 


©2017 Jemina Staalo: Veden vuosi näyttely - suntuubi.com