Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Jemina Staalo: Veden vuosi lastuja - Circle of the Year essays & even more shorter stories: Deliverance

 

                           Syvä joki, verisempi viikonloppu

 

                     Uusi  kauhuelokuva  ja  dvd-aika

 

Osa näistä erinomaisista moderneista kauhuelokuvista ei koskaan tullut rakkaassa kotomaassamme kuun valoon elikkä elokuvateatteriin, kuten Shadow of the Vampire, Jeepers Creepers ja Ginger Snaps.

 

Niitä oli siis metsästettävä video ja dvd-muodoissa. Osa niistä päätyikin aika helposti Anttilan alekoriin sekä Pohjois-Ruotsin markkinoille, myöskin kohtuullisella hintalapulla varustettuna. Mutta oliko enää hauskaa kun näitä ja varsinkin vanhoja kauhupläjäyksiä sai kuka tahansa tilata yhdellä napin painauksella netistä? Kun ennen piti pitkäääääääääään metsästää että löysi edes kihnuisen, leikatun videoversion. Yht´äkkiä kauhu ei ollutkaan vaan oman arvonsa tuntevan vaativan yleisön oma sisäpiirin juttu, vaan kaikille avointa kauppaa.

 

 

Cabin Fever ja Ihmisjahti kumpikin ovat kiinnostavia nykypäivän muunnelmia jos metsään haluat mennä nyt, niin takuulla yllätyt -teemasta, ne nojaavat selkeästi Evil Deadin lanseeraamaan kieleen, ja samalla, haastavasti luovat uutta. Ihmisjahti esittää naispuolisen päähenkilön Eliza Dushku joka on näytellyt pahaa tyttöä Buffy vampyyrintappaja -sarjassa sekä hyvistä sarjassa Pelastaja. Vaikka kumpikin on nuoren yleisön ja nuorten näyttelijöiden elokuva niin ne eroavat teinisläshereistä ja niiden parodioista joissa nainen on bimbo joka vain kirkuu ja strippaa. Kummassakin elokuvassa mennään metsään, pois sivilisaatioista, ja katso, alkaa tapahtua. Ihmisjahti luottaa siihen, kuin varsinkin nyt eritoten pinnallisena aikana jolloin ihminen saa plastiikkakirurgian kautta minkä tahansa muodon, niin pelätään mutantteja. Aivan, elokuvan takapajulaan eksytään ja jiihaa siellä rynnivät epämuodostuneet, insestiset kannibaalit ilosta kirkuen. Me kun olemme tottuneet sliipattuihin urbaaneihin snobeihin kannibaaleihin kuten Amerikan Psykon Bateman ja Hannibal Lecter ihonkuorinta-aineineen, käyntikortteine, sinfonioineen, shampanjavispilöineen, tryffeleineen, erinomaisine viineineen ja gourmet-annoksineen, niin elokuvan törkyisyys, mädäntynyt liha, kärpäset, maalattiat ja takapajuisuus inhottaa ja pelottaa jo sinänsä. Muuttumisleikeistä on muuttunut totisinta totta botox -pistoksineen ja ihon kiristyksineen, koska vihdoinkin rumasta tai mitättömän näköisestä saa rahalla & vaivalla trendikkään keskivertokansalaisen joka täyttää oikeat mitat, samoin vanhasta saa nuoren, tai ainakin rypyttömän, ja kaljusta tuuheapäisen. Jopa vainajat sarjassa Mullan alla laitetaan näyttämään parhaimmiltaan viimeisessä show´ssaan.

   

 

Ihmisjahti on paljolti velkaa Syvä joki elokuvalle, josta elokuvan sisällä puhutaankin, ja mauttoman humoristisesti elokuvan juliste on seinällä. Mitä muuten tapahtui minun originaalille Syvä joki julisteelleni? Voisitteko palauttaa sen, pliis?

 

 

Syrjäseutujen läpitunkemattomista metsistä liikkuu [urbaani]legendoja ja kauhutarinoita kannibaaleista mutanteista, elokuvassa Ihmisjahti annetaan ymmärtää kuinka sisäsiittoisuus aiheuttaa geneettistä mutaatiota, psykooseja ja luonnottomat voimat. " Huonon elintason alueella syntyy kaikenlaisia apokalyptisiä kultteja " elokuvassa painotetaan. Katsahdin tahtomattomani ulos suuresta ikkunasta, sitten ovelle.

    

 

Salaiset kansiot sarjassa eräässä jaksossa tutustutaan sukurutsaiseen mutanttiperheeseen jonka ulkonäkö ja tavat kammottavat nykykatsojaakin. Eräässä toisessa sarjan jaksossa olemme friikkisirkuksessa joka esittelee eriskummallisia ihmisiä nimen omaan ihmisinä, ja murhaaja on veljensä kropasta välillä irtautuva epämuodostuma joka kliituaa kontata omille teilleen. Voiko antaa ilmi rikollista, kaksoisveljeään joka on samalla osa omaa kehoaan??

 

Miksi muuten on etten enää koskaan näe rattaissa tai vaunuissa kehitysvammaista lasta?

 

 

Naurahdin, aivan kuin oikeustoimikelpoinen kirjailija voisi keskustella potentiaalisen lukijan kanssa edes monologissaan; eikö nykyään kirja ole viesti ja tarkoitettu pelkästään kustannustoimittajalta kriitikolle? Minä pidän, jostain syystä, vanhan ajan kirjallisuudesta jossa kirjailija kirjoittaa lukijalle, jonka kanssa kommunikoi, joskus tuhansien vuosien ajan, viiveellä. Tai vaikka diktaattorin käskyn teloittamasta kirjoittajan kuolemasta on vasta kymmeniä vuosia lukija morsettaa hänelle ajan ja haudan tuolle puolen, kirjansa kädessään, se elää...

        

Cabin Fever kuvaa lähinnä kuinka virus voi saastuttaa ihmisen. Se on näpsäkkä Evil Deadin uudelleen sovittaminen realismiin. Suosittelen alekorista VHS:nä alle kahden punnan tai alle neljän euron hinnalla sopiviksi löydöiksi. Sen sijaan Ginger Snaps ja Jeepers Creepers suosittlen DVD:nä ja alle kymmenellä eurolla tai alle sadalla kruunulla. Näillä hinnoilla [ja valuutoilla ] olen kyseiset tuotteet hankkinut. Ringun olisin halunnut DVD:nä, mutta löysin sen VHS-kasettina ja hintaan 29 kruunua eli alle kolme euroa.

   

 

Illalla televisiosta tulee Syvä joki.

 

 

Genrestään poiketen hauska tollokomedia ikuisten poikien odysseiasta on Mela hukassa ( Without a Paddle, 2004 ). Se on jonkin sortin uusintaversio tai parodia teoksesta Syvä joki

 

Oliko Syvä joki melodraamaa? Ei, vaikka siinä kuinkakin kanootilla mentiin ja melottiin, koska ”romantiikka”, vastapooli puuttui, nainen kissana pistoksissa.

Sana melos tullee Kreikasta, tarkoittaen musiikkia ja laululyriikkaa, mutta myös sanaa raaja

sekä musta. Varsin hyvät taustat, siis.

 

Studio Impossible sketsisarjan uusinnassa taannoin oli erään jakson vieraana Tarja Turunen, jonka paikalliset junttilan hevibändipojat tavallaan kidnappasivat kotiinsa demoansa kuuntelemaan, ja tietysti takaperoista maaseutua oli edustamalla tikkailla istuva, ja banjoa soittava kummasti vääntelehtivä poikanen – kuin suoraan teoksesta Syvä joki …. Että katsojalle tulisi alleviivaavasti tunne, kuinka maaseutu on jälkeen jäänyttä, ja jotenkin, hämärää.

 

 

 

Verinen viikonloppu, jonka alkuperäinen nimikin ( Severance ) viittaa kintaalla sopivasti klassikkoon Syvä joki ( Deliverance ) – myös tässä melotaan hengen kaupalla joella. Yhtenä pääosan esittäjä on ihastuttava punapää Toby Stephens ( Kotiopettajattaren romaani, Onegin, miekkaileva Bond-konna ). Maaseutu on pelottavaa. Kuten teoksessa Syvä joki oli pelottavana elementtinä amerikkalaiset sukurutsaiset vuoristolaiset, nuo vähintäänkin kannibaalit, myös filmissä Ihmisjahti ( The Wrong turn, 2003 ) ratsastetaan teemalla. Teos on oikein inhottava katsoa – juuri kun vuokrannut hökkelin Darwinin selän takaa….  Kiinnostavinta on se tapa, kuinka syvällisesti aiheeseen – syrjäseudun ongelmiin, genetiikkaan ja monenlaiseen rappeutumiseen – paneudutaan. Jopa lehtileikkeiden avulla, ja näin tekosesta tulee myös kauhuromanttisen fragmentoiva. Nokkela ja originelli Cabin Fever myös telmuili nuorisoporukan viettäessä syrjäisessä kolkassa painajaismaista lomaa. Puhumattakaan siitä, että näin aikoja sitten vuoden parhaimman mainoksen, en tosin tiennyt, mainostettiinko siinä vesipulloa vai maastokenkiä: kameraa kuvaa hiekkaista, pölyistä tyhjyyttä, yht´äkkiä kamera ikään kuin kallistuu, ja jää niille sijoilleen, vinoon kulmaan, aluksi, ja näemme saman kuin kuvaaja: tomuiset kengät jotka lonttaavat eteenpäin – kameraa ja luonnollisestikin myös kuvaajaa raahaten. Kyseessä oli tietenkin Hills Have Eyes osa kaksi, traileri.

     

Genren selkeimpiä väristyksiä aiheuttaa Guy N. Smith nimisen taiturin teos Kannibaalit, joka julkaistiin pokkarina 1991 suomennettuna, ja Kustannus Oy Jalava nimisen kunnioitettavan instanssin toimesta, ja jota siten myytiin sopivasti myös Tiimarissa edullisesti – samalla kuin ironisesti osti mökille kesäkalustoa, tabletteja ja mehukannua. Kirjan takakannessa kerrotaan: ” Syrjäisellä vuorella Skotlannissa asustaa joukko perimältään rappeutuneita villi-ihmisiä.” Olisiko parempi jos kaikki muuttuisivat takaisin villi-ihmisiksi? Unohtaisivat miesten keksimät uskonnot, sodat, veroilmoitukset ja kartat rajoineen?

 

Verinen viikonloppu tapahtuu niin ikään pelottavassa Romaniassa, kuten myös toimiva ranskalainen täyskauhu Uhka ( Ils, 2006, ja espanjaksi muuten kotoisasti Ellos ), josta on leikki kaukana. Miehen katseen jatkuvana orjana, tirkistelyn kohteena, ja potentiaalisena kauniina uhrina tässäkin kauhupätkässä on ammeeseen menevä nuori nainen. Teinikauhujen parodioissa aihe on ylikorostettu, ja niin puhki käytetty. 1970-luvun kauhua katsoessa huomaa ilahtuneena, etteivät pääosaa näyttelekään silikonit.

      

Lyhyesti sanottu Uhka elokuvan ranskalainen pariskunta – ahkera työtä tekevä opettaja-nainen, ja räjähtäneen näköisessä kartanossa kannettavallaan pasianssaava leppoisa kirjailija-mies ovat osittain hellittäneet oravanpyörästä. Tosin eivät tietenkään yhtä aikaa – onhan toisen tienattava, että toinen voi tehdä taidetta – kun ehtii. Pelottava asunto ympäröivine metsineen luovat kiinnostavaa kauhua, josta katsoja ei tiedä, onko se realistista vai yliluonnollisempaa. Yön hämärryttyä kulahtaneessa kartanossa tapahtuu kauhuromanttisen perinteen mukaisesti kummia: äänet korostuvat, lankut narisevat, kunnes uhka on samassa huoneessa. 

       

Kaipa tämän Euroopan yhdistymisen myötä nykyisin pelätään – kaikenlaista ”sivistyneissä maissa”. Romaniaan kuuluu vanha taikauskoinen pelko, eritoten Transylvaniaan – Bram Stokerin romaani Dracula on siitä viimeistään pitänyt huolen… Jos metsään haluat mennä nyt niin…. Bram Stoker ennakoi idän ja vierauden pelkoa – viktoriaanisena aikana ei sentään jokainen takapajula ollut britti-imperiumin käskyläisenä….

 

Eritoten itäeurooppalainen ns. hevonkuusi on viimeinen, miten sen nyt sanoisi, kylvämätön korpimaa. Verinen viikonloppu toistaa kauniisti alan klassikoita: olemme kuten vanhan ajan Hammer –yhtiön, ja 1950-1960-lukujen genren huomattavimman ohjaajan Terence Fisherin ollessa, onneksi, puikoissa makoisassa brittikauhussa Dracula – Pimeyden ruhtinas (Dracula – Prince of Darkness, 1966  ). Tässä viktoriaanisessa elokuvassa joukko hyviä ihmisiä – kaksi avioparia - jää nallina kalliolle hevoskieseistä taikauskoisen paikallisen kuskin lempatessa heidät kyydistä, koska hän ei uskaltanut takapajuisilla Karpaateilla heitä viedä edemmäksi. Ei ennen kuin aurinko nousee..

       

Onneksi onneton retkeilevä ja patikoiva pariskuntapari – mahtaa muuten olla hankalata kiipeillä vuorilla krinoliineissä, korsetissa, krusifikseissa, neuloilla kiinnitetyissä hatuissa, ja komuran kovissa varsikengissä - haluaa vängällä mennä yllättäen näkökenttään ilmestyneeseen linnaan, jota ei ole edes kartoilla, ja jota paikalliset pelkäävät. Verinen viikonloppu filmissä taas on työporukka, joka kimmastuttaa paikallisen kuskin, niin että työntekijät joutuvat kävelemään kohdepaikkaansa, luksusmajaan. Yhtymiä on myös teokseen Tohtori Caligarin kabinetti – myös tässä vihjaillaan löytyneiden todisteiden valossa hullujenhuoneesta, jossa hullut ovat ottaneet vallan - menneisyydessä… Erityisen kaunis on pakollinen mustavalkoinen mykkäfilmiklassikon Nosferatu kaltainen jakso… Komea leikkaus – kuin suoraan klassikosta Evil Dead - on leikkaus väkivaltaisesta kohtauksesta pössin pomon viidakkoveitsellä juustotahkon leikkaamiseen. Kaikki mikä tapahtuu, voi olla totta, tai yhden taikasieniä napsineen, pössyttelevän työntekijän harhoja, unta tai seksuaalista fantasiaa. Vihjeitä piisaa…

 

 

Jemina Staalo: Veden vuosi lastuja - Circle of the Year essays & even more shorter stories.

 

 

 

 

 

 

 

 


©2017 Jemina Staalo: Veden vuosi näyttely - suntuubi.com