Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Jemina Staalo: Veden vuosi lastuja - Circle of the Year essays & even more shorter stories.

                       Tukkijoella romantiikkaa

                             Kylpylät

Hamam turkkilainen kylpylä elokuva näyttää toisenlaista triangelidraamaa.

 

            Dario Argenton Oopperan kummitus ( Il Fantasma dell'opera )

näyttää kylpylän paikkana jossa voi todella rentoutua, ja kinastella, kumpiko nyt on parempi: Rimbaud vai Baudelaire..

Niin ikään Avengers - Me kostajat filmatisoinnissa vanhan ajan britti knallipäinen herrasmies ja salainen agentti sateenvarjoineen eli John Steed Ralph Fiennes )  näyttää, mitä herrasmiehen päivän kuuluu - nautinto kylpylässä, tietenkin.

Puhumattakaan mainiosta sarjasta Pikku Britannia. Siinä on oivia groteskeja, lihaisia naistyyppejä, kuten esimerkiksi hävytön Bubbles DeVere,  jolla on permanent vacation ihanassa kylpylässä, vaikkei hän laskuja maksaisikaan.... Hän alituiseen ahdistelee kylpylänjohtajaa ja muita kaksilahkeisia…

 

Tornionjokilaaksolaisen Väinö Katajan hypersuosittu romaani Koskenlaskijan morsian ( 1914 ) filmatisoitiin mykkäversiona ensin vuonna 1922, jolloin ohjaajana oli Erkki Karu, ja videokasetin takakannessa on pätkä Svenska Dagbladetin v. 1923 arvostelusta, jossa mainitaan, kuinka  ” mestarisella tavalla ohjaaja on osannut sovittaa juoneen uskaliaat ja hurjat laskut kuohujen läpi ”….  

 

Myöhäisempi versio ( 1937 ) lienee kuuluisampi Tauno Palon johdosta.

 

Tässä tarinassa on romantiikkaa ja jännitystä. Torniolaakson hurja, poikkeava virta antaa elannon kuten Niili ikään. Vaikka kummatkin elokuvat on kuvattu kaukaa oikeista tornionjokilaakson koskista… Etäisyyttä siis on.

 

Ulkopuolelta tulevat raavaat vieraat miehet häjyt –asuissaan tulivat töihin tukkijoelle… Kahlita koski, hallita koskea… Nämä uudet kiinnostavat miehet toivat pyyhältäen virikettä uneliaisiin pikku kyliin. He olivat vapaata riistaa… No ei vaineskaan. Miehet tekivät töitä henkensä edestä - välillä toimien jopa akrobaatteina tukin päällä… ja  naiset vain siveliäät huivit tiukasti päässä jauhoivat kahviböönia.

 

Jännitteitä luo ahdasmielinen ja painostava - siis tietenkin hihhuli pohjoinen yhteisö.

 

Myös Timo K. Mukka jatkoi näitä romanttisia ja jännittäviä tarinoita, runoissaan, joissa kauniin kuulaina piirtyi pohjoinen mieli, ja vuorotellen groteski lihallisuus. Kalervo Palsalla romantiikka, tai paremminkin nekromantiikka oli jo kuollut, hylätty, ja outo käsite. Pellot paketeissa, laudat ikkunoissa, ja lumi, joka sataa peräkammarin pojan viimeiseen huoneeseen…

 

 

 

                                                 Hiljeneekö koski talveksi??

 

Ennen vanhaan kun joet jäätyivät tarpeeksi paksuiksi ne toimivat teinä, jota pitkin mentiin reellä tai sittemmin Polski-Fiateilla.

 

Millaista on joutua virran armoille? Syvä joki… vie syvälle inhimillisyyden ja epäinhimillisyyden alkulähteille.

 

Simpsonit sarjassa sankarina - ja helposti samaistettavissa olevana virheitä tekevänä antisankarina - on Homer ( siis miltei Homeros ) joka eksyy aina välillä odysseoillaan… Eräässäkin tarinassa hän pakkaa perheensä mukaan pinkkiin koslaansa, aloittaa reippaan autoretken, lauleskelee hyväntuulisesti Fallerii falleraa, ja piittaamatta älykkäämmistä perheidensä jäsenistä ( siis vaimo ja tytär ), ja heidän neuvoista, ajaa miten sattuu korven läpi kuin puskutraktori, ja tietenkin ajaa autonsa keskelle jokea, joka muuttuu hurjaksi virraksi, ja eiköhän sieltä ole vesiputouskin tulossa…

 

 

                          Haudanryöstäjiä, kuumia suihkuja ja

 

Haudanryöstäjä Lara Croft samannimisessä elokuvassaan hyppää vesiputoukseen – vaikka vireellä seisoo itse Daniel Craig. Aiemmin Daniel aarteenetsijän roolissaan on nautinnollisessa suihkussa  - mutta voi kauhistus, joku on vienyt pyyhkeen… Alaston hurmuri hakee pyyhettä ympäri huonetta, kunnes palaa suihkukopilleen, jonka seinän höyryyn Lara on kirjoittanut sanan PETTURI.

 

Vesi todellakin on Craigin elementti. Vaikka Laran tavattuaan hän joutuukin menemään kylmään suihkuun.

 

Olemme Siperiassa paikassa, jossa aika tekee pienen lenkin…

 

Jotenkin mieleen tulee 1970-luvun  vauhdikas seikkailuelokuva Sinbad ja tiikerinsilmä, jossa myös jään keskeltä etsitään salaista temppeliä… Vai oliko se vuoden 1974 Sinbad merenkulkija??

 

Kauhuelokuvissa kylpyhuone on pelottava paikka – vaikka huone on varattu, occupied, siis lähinnä valloitettu, täysin oma tila… - sinne hulluksi tullut isukki voi yrittää tulla kirves kädessä oven läpi iskien kuten teoksessa Hohto. Miksi se on pelottava paikka? Koska olemme nähneet elokuvan Psyko? Koska olemme lukinneet oven, ja luulemme olevamme yksin. Olemme alasti ja haavoittuvaisina. Ja koska vesi kohisee, me emme kuule vieraita askelia. Tai shampoota on silmissä.

 

Kauhuun kuuluu suihkun jälkeen peiliin katsominen. Olemmeko tallessa? Kauniita? Puhtaita? Yksin??

 

Peili on tietenkin vesihöyryn peitossa, ja päähenkilö / uhri pyyhkii höyryn kädellään. Voimme nähdä peilikuvassa hirviön ( joka voi olla sama kuin passikuvissa esiintyvä hirviö ), tai uuden hirviön, vieraan muukalaisen, jolla on kädessään kiiltävä veitsi tai tuorein sanomalehti.

 

Tätä taisi versioida Phantom of the Paradise – aavemusa elokuva, jossa itsestään suuria luulevan kerubin pyöreää laulajamiestä tärveltynyt Oopperan kummitus häiritsee suihkussa, ja työntää hänen suuhunsa koomisesti karhupumpun – tätä kohtausta on plagioitu onnistuneesti The Simpson´s sarjassa, jossa Homerin suuhun työnnetään koomisesti vessaharja.

 

Myös Mel Brooksin ihanassa Hitchcockin parhaimpia kohtauksia parodioivassa komediassa High anxiety on kohtaus, jossa hermoheikko heppu iskee hotellin suihkussa olevaa miestä ( Mel Brooks isse ) tuoreella sanomalehdellä, joka on kääritty tötteröksi. Ja painomuste leviää suihkuveteen lähikuvassa kovin Psykon tavalla…

 

 

                                   Salaisuus pinnan alla

 

Jos palaan höyryiseen peiliin – siihen yleensä piirtyy varoittava viesti. Kuten naisille suunnatussa kauhuelokuvassa Salaisuus pinnan alla,

 

Salaisuus pinnan alla on perusgoottilaista kuvastoa hyväkseen käyttävä trilleri. Meillä on mukava minestrone: uuteen [ tai vanhasta, tunkkaisesta talosta on remontoitu uusi, valkea, moderni talo ] taloon järven rannalle muuttaa nainen joka huomaa talossa kummittelevan. Onko nainen tulossa hulluksi, muuttuuko hänen persoonallisuutensa, anastaako joku toinen hänen persoonallisuutensa, vai saako hän tosiaan viestejä tuonpuoleisesta? Saamme monenlaista vinkkiä jotta hämmentyisimme, emmekä vaihtaisi kanavaa: naisen postraumaattinen tila onnettomuuden jälkeen voi kenties saada aikaan hallusinaatiota tai neurologisia poikkeamia? Aikuiseksi kasvanut tytär muuttaa pois kotoa joten nainen haluaa huomiota? Hänen hullutiedemies -puolisonsa tekee arvokasta työtä pitkiä päiviä - haluaako nainen sabotoida miehen uraa, ja miksi? Siksikö, että nainen itse lopetti loistavan muusikonuransa ulkomaidenkiertueineen mennessään naimisiin? Ja niin edelleen. Tarina hitchkokataan aluksi sekä Psyko- että  Takaikkuna -maisesti uusien naapurien tirkistelyllä [ murhaako naapurimies vaimonsa ] kuin pelottavalla kylpyhuoneella yliluonnollisuutta unohtamatta.

 

 

Komedioissa uusioperheen vessajonot ovat toistuváa naurun aihetta. Jos nainen viipyy vessassa, hän viipyy aina liian pitkään tarinan mielestä. Jos teinipoika viipyy liian pitkään – heti ollaan kyselemässä, mitä sinä kuppaat siellä. Erinomaisessa komediassa Todella upeeta hieno kylppäri on viimeinen ja ainoa paikka jossa kaverukset Edie ja Patsy voivat olla rauhassa, ja poissa kunniallisten ja lakia kunnioittavien veronmaksajien ( kuten Edien tyttären ) pössytellä, vetää kokkelia tai överit, tai vain oksentaa, ja sammua. Hauskaa on, kun Edien siisti äiti myöhemmin kylppärissä suihkuttelee tuoksuja, ettei pilvi tms. haisisi.

 

Kylpyhuone – amerikkalaiset kutsuvat vessaakin nimellä bath room, kylpyhuone… Siellä voi tapahtua monenkin laista komediaa kuten varsinkin Ben Stillerin tähdittämissä teoksissa: Perhe on painajainen, Sekaisin Marista ja moni muu. Vieras yleensä rikkoo vessanpöntön, se ei vedä, tai sitten se tulvii.

 

 

                                Luonto, lumi ja hiljaisuus

              – onko se enää vain muistelmissa, osa historiaa??

 

” Aavan meren tuolla puolen… ” Nostalgiassa ja kotimaisissa iskelmissä kaihotaan jonnekin salaiseen tai uuteen satumaahan – mutta toisaalta Suomi voi olla jollekin maaginen satumaa – kuten huikeassa elokuvassa Napapiirin rakastavaiset. Mikä halu on rapakon taakse? Onnen taikamaahan? Omalle saarelle? Vaikka tuoreimmat iskelmät opettavat, mitä suomalaiselle miehelle käy ulkomailla – kun menee viimeisetkin siemenperunat.

 

Luonto, lumi ja hiljaisuus – onko se enää vain muistelmissa, osa historiaa??

 

Inhoan sanaa muoti, se on niin turha ja väärä sana. Itse pidän persoonallisesta pukeutumisesta. Turku on siinä taiteellisessa mielessä boheemi ja suvaitseva kaupunki, että siellä saa runoilija olla sukkahousut päässä tai jalassa.

 

Puhunkin yleensä rättibisneksestä, tai vaatteista. Nyt tarjolla on kevääksi, ja kesäksi ihanan meren vihreän ja sinisen puhtaita, kuulaita sävyjä…. Akva, indiko, denim, petrooli, utupetrooli… Kylmät sorbettivärit…. Kevät sulaa, ja ilmastonmuutos on sujautettu joka toiseen keskusteluun – ja mainokseen.

 

 

                           Vesi, sumu ja kuolo

 

Elokuvista tuttu Sumujen silta löytyy ainakin Linnanmäeltä. Silta on portaali Tuonelaan. Miksi se on monien turhien itsemurhien paikka. Elokuvissa ihminen halutaan pelastaa itsemurhalta juuri sillalta – kuten Ihana on elämä jouluelokuvassa. Että kyllä elämässä on vielä, jotakin. Ettet ole turha. Hitchcockin versioimassa kauhuromanttisessa trillerissä Rebekka nainen pelastaa miehen hyppäämästä törmästä pauhuavaavaan veteen. Vai oliko mies edes itsemurhaa valitsemassa? Tämä kohta ei ole sama kuin kirjassa.

 

Pimeät, epämääräiset laiturit kuuluvat rikos-genreen, oli kyseessä salakuljetus, tai sitten ihminen halutaan laittaa seisomaan betoniämpäriin. Tätä koomista hahmoa on käytetty vanhan ajan slapstickissä, mutten muista oliko Ohukainen ja paksukainen vai Chaplin asialla. Yhtä kaikki – ihminen heijuu puolelta toiselle kuin keilapallo, kun sementti on kiinteää ämpärissä. Tämä on tietenkin mafian tekosia.

 

 

Kylmässä ja modernissa, silti viktoriaanisessa Hammer-maisessa kauhuelokuvassa Frankenstein must be destroyed hullu tiedemies Frankensteinilla on työhuoneensa alla lattialuukku, josta voi heittää joen vietäväksi niin epäonnistuneet luonnokset kuin liian uteliaat.

 

 

 

 

                       Huhtikuu on kuukausista julmin

 

Ja mikä vetää suomalaista heikoille jäille, ja juhannuksena kännissä seisomaan veneeseen nakki kädessä.

 

Rumat tilastot kertovat asiaa.

 

Annikki Kariniemi kirjoitti, ettei kaikkien päät kestä jäitten lähtöä. Kevät.

 

Suomessa on selkeät vuodenajat. Kuinka kauan?

 

 

Lumivyöryt ovat osa kauhua ja arkea, kuten Purppuravirrat teoksessa.

 

Hichcockin elokuvassa Nainen katoaa ( 1938 ) juuri lumivyöry myöhästyttää junaa.

 

Piirretyissä lumipallo vain kasvaa, ja kasvaa…. Ja nappaa sisäänsä niin sukset kuin sauvatkin.

 

 

Luen par aikaa teosta Jean-Christophe Grangé: Purppuravirrat (1999), jossa ollaan niin ikään eristäytyneessä yliopistossa, joka sijaitsee goottilaisittain pelottavassa vuoristossa, tapahtuu kummia, kun yli-ihmisen väitöskirjaa tehdään....

 

…. nykyajassa, syrjässä vuoristossa sijaitseva eristäytynyt hyperälykkäiden koulu jonka päällä lepää jokin pahaenteinen suvun tai seudun [ mahdollisesti sukurutsallinen? ] kirous teoksessa Purppuravirrat.

 

 

Muistan reippaan rekiretken hevosella, vielä 1970-luvulla, istuin reessä, ja hevosta ohjasti Anttu Särestöniemessä. Muistoissani hän ajaa jopa jäätyneen lantatunkion yli.

 

Symboloiko sauvakävely, ettei Suomessa enää tarvita suksia?

 

Hienoja, traagisia lumielokuvia on mainitun Napapiirin rakastavaiset lisäksi Erämaa syö miestä, ja Day after tomorrow.

 

Kuuluuko Sataako jouluksi lunta? tähän kategoriaan?

 

Kaivo on pelottava. Ennen vanhaan peloteltiin, ettei kläppi, kakara, tippuisi kaivoon.

 

 

Batman begins filmissä palaamme traagisen Lepakkomiehen traumaattiseen lapsuuteen. Hän tippuu kuivaan, pimeään kaivoon. Kun kaivon pohjalta katsoo ylös näkee heleän täysikuun jonka hopeinen kehä on täydellinen. Sitten lepakot valtaavat kaivon. Nuori Bruce Wayne pelkää. Batman ammentaa peloistaan oman persoonansa, lepakkomiehen naamion.

 

Japanilaisessa kauhuelokuvassa Ringu kaivo on pahan väylä meidän maailmaamme. Vaikka luulisi kaivon sisältävän puhdasta, raikasta vettä – ei aina ole niin. Kaivon pitäisi olla Wishing Well, toivomuskaivo, hyvän väline.

 

Pahuus nousee vanhasta kaivosta mustine pitkine hiuksineen kohti meitä.

     Myös soikea peili on täydellinen kehä Ringussa.

 

                                Dario Argenton Oopperan kummitus ( Il Fantasma dell'opera )

                  Minä joka annoin sinulle sieluni

 

Carmen [ joka itsekin oli sekä kaunotar että hirviö, tavallaan ] - oopperassa lauletaan sopivasti, että rakkaus on kuin virvatuli.. 

 

Ehkä se symboloi rakkauden tunnetta joka tulee kuin varkain - välittämättä luokkarajoista. Tie hirviön kynttilöiden valaisemaan romanttiseen lemmenpesään satiinisine tyynyineen kulkee labyrinttien lävitse, ja maan alaisen mustan joen ylitse - kuin siirryttäessä Manalaan tai paremmin lakeuksillemme sopien eli Tuonelaan hirviö kuljettaa veneellään. Ja kaunokki ylittää rajan. Oopperassa juoni kehkeytyy väärinymmärrysten ympärille -  myös esitysten välissä.

   

Erinomaisesti lavalla esitetään myös Faust, ja Christine esiintyy itsensä antaen pyörryksiin saakka - hän paljastaa hirviölle: " Annoin sinulle sieluni. " Kilpakosija paroni Raoul ei saa Christineä mielestään edes maksullisissa orgioissa bordellin tapaisessa kylpylässä, jossa myös keskustellaan huvittavan kiivaasti kirjallisuudesta - kumpi nyt on parempi: Rimbaud vai Baudelaire.. 

  

Vastakohdat vetävät toisiaan puoleensa:

puhtaus - rappio

valo - pimeys

päivä - yö

hento tyttönen valkoisessa korsetissa - lihaksikas mies mustassa nahkaviitassa

sosiaalinen kulttuuririkas seurusteluelämä - yksinäisyys katakombissa rottien kera

sivistynyt - alkukantainen

 

Yhtä kaikki he rakastavat toisiaan ja musiikkia.

 

Jäntevä alaston pitkätukkainen hirviömies massiivisine, mutta oikeine hauis- ja reisilihaksineen ja pakaroineen rakastaa Christineä useasti - eikä pelkästään lähetyssaarnaajamaisesti.

Romeon ja Julian tarina symboloi myös kaunottaren ja hirviön rakkaustarinaa - he eivät saisi rakastaa toisiansa, hyi kauhia.

 

Kun hirviö jättää kaunottaren lemmenpesäänsä mieleen tulvahti Cyndi Lauperin Girls just wanna have fun -laulu, jossa isä tai puoliso piilottaa maailmalta kauniin tyttönsä. Mutta - tytöt haluavat välillä kävellä auringossa ja pitää hauskaa. Ei tukahduttaa burkhan tai kuonokopan alle. And damned it feel good! [ Katrina and the Waves: Walkin´on sunshine ]

 

 

                        rakkaus ja viha on yksi ja sama

Kaunotar, nainen, valo, hyvyys [ = tyhmyys, helppouskoisuus?? ] kohtaa hirviön, miehen, pimeyden ja pahuuden [ = alkuperäinen peto, viidakon laki ?? ]

kuten tanssinäytelmässä Pessi ja Illusia, ja laulussa Päivänsäde ja Menninkäinen.

    

Hirviön ja Christinen " rakkaus ja viha on yksi ja sama." Tästä sadomasokistisesta suhteesta ei puutu yllätyksiä. Mitä sitten kun Christine näkee hirviön fetissin, josta ei varmaankaan koskaan luovu? Kuinka pitkälle mentäessä se on tervettä, piristettä parisuhteeseen? Niin - se iljettää, mutta mitä sitten? Olisiko poroporvarillisen luotettava ja yllätyksetön Raoul sitten parempi vaihtoehto?

     Christine risteilee kahden rakastamansa miehen välillä - hirviön ja unelmavävyn kuten Mina Harker Draculan ja Jonathan Harkerin välillä -  [ varsinkin Bram Stokerin Dracula elokuvassa, jossa Oldman ja Reeves ottavat toisista mittaa sekä vuoden 1931 Draculan  Bela Lugosin seksikäs itäeurooppalainen puhetapa ja sulava käytös ] Mukaan voisi ympätä Muumion jossa ihastuttava persoonallisuus Zita Johann on modernin puoleksi egyptiläinen ja tietysti egyptiläisen muinaisen prinsessan re-inkarnaatio, johon vetoaa vuoroin Boris Karloffin näyttelemä muumio Ardath Bey ja vuoroin ns. sankari ja unelmavävy. Huh huh, oli elokuvat 30- tai 90-luvuilta hirviötä näyttelevät miehet saivat nailonit pyörimään. Ja flaksi kävi. Häveliäisyyssyistä en jatka tätä osiota pitempään - lakinaiseni neuvosta mummon vaan en vaarin ottaneena panen stopin.

  

Onko hirviö Christinelle vain pelkkä lelu? Useasti toistuvan hetken huumaa?

 

Hirviö istuu katolla yksinäisyyteensä ja nahkaviittaansa kietoutuneena yön lapsena - liikkumattoman kuin kiviset kaltaisensa gargoulit jotka pelottavat tunkeilijoita basilikan katolla.

 

 

 

 

 

 

Sivulatauksia: 1502


©2017 Jemina Staalo: Veden vuosi näyttely - suntuubi.com