Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Jemina Staalo: Veden vuosi:  Aamunkoittoon on enää kuukausi, sanoi vampyyri

 

Mainiossa, lyhyessä Sophie Fiennesin ohjaamassa Elokuvien salattu kieli sarjassa olemme myös kylpyhuoneissa, jossa ristivalotetaan elokuvaa Keskustelu ( 1974 ), jossa yksityisetsivä epäilee, että hotellissa naapurihuoneessa on tehty murha. Tietystikin hän menee paikan päälle katsastamaan, ja kuten sarja mainio esitelmöijä Slavoj Zizek persoonallisella tavallaan kertoo yhtymäkohdista Psyko elokuvaan, antaen ymmärtää, että tässä vain yksityisetsivä on ”hyvä”, joka etsii ammeesta rivakasti jälkiä murhasta…

 

Tähän väliin, uusi 2000-luvun versio klassikosta Liftari ( Hitcher ) luo ahdistaa urbaanimyyttien tunnelmaa – kehenkä voi luottaa? Milloin teemme valinnan, otammeko tuon liftarin kyytiin? Muistan itse, kuinka olin pelastanut erään kläpin hengen uimahallissa, vain nostanut tämän veden alta, niin myöhemmin kakaran vanhemmat eivät liftatessani ottaneet edes kyytiin. En suinkaan ole pitkävihainen. Ei silloin ollut kuin vain -38 astetta pakkasia, ja korpisuoralla hyvin vähän kulkuneuvoja.

 

Mutta myös kauhuelokuvassa Liftari näemme lähikuvasta nuorenparin yhteissuihkussa, ja viemäriaukon, joka imaisee sisäänsä likaisen veden... Aivan erinomainen, tärveltynyttä aikaamme kuvaava musiikki soi eli Nine Inch Nails: Closer, ja liftarina on Sean Bean, jolle kyllä antaisi kyytiä, samoin alkuperäiselle 1980-luvun liftarille Rutger Hauer. Sean Bean on aiemmin näyttänyt nättiä pemppua filmissä Lady Chatterleyn rakastaja, ja sarjassa A Woman's Guide to Adultery (1993), ja ollut useasti IRAn terroristi, tai vain psykopaatti, mutta sittemmin laajentanut skaalaansa teoksiin Cubic - uuden maailman kapinalliset, ja Taru sormusten herrasta, muuta mitä tärkeintä – cameorooliin komediassa Dibleyn kirkkoherra.

 

 

                       Hurjina pyörteinä vesi valuu viemäriin…

Zizek huomio, kuinka jännäri Keskustelu itse asiassa toimii dialogina filmin Psyko kanssa: sen ohjaaja Hitchcock yhdistää kylpyammeen aukon naisuhrin silmään. Koska silmää pidetään sielun peilinä. Mutta Slavoj kysyy kiinnostavan kysymyksen – mitä jos sielua ei ole? Mitä, jos silmän takana on vain rako, josta näemme kuilun alamaailmaan???

 

Yksityisetsivä ( Gene Hackman ) tutkii kylppäriä selvästi pienemmällä arsenaalilla kuin CSI. Vaikka tila on vasta siivottu, ja wc-pönttö itse asiassa sinetöity siivoamisen jälkeen hotellin paperin kaistaleella, hän rikkoo sinetin, kuin astuisi egyptiläiseen hautaan, ja jostain syystä vetää vessan.

 

                                Flush the Fashion

Napin painamiseen ei ole mitään syytä, mutta yksityisetsivä on varma murhasta, ja hän haluaa löytää todisteita. Ja kas kummaa, pönttö alkaa tulvehtia puhdasta vettä, ja verisistä, mutta muuten valkoista paitaa, tai vastaavaa kangasta, kenties pyyhettä…. Se, miksi tunnemme pelkoa tällaista kohtaan, sanoo Slavoj olevan koska kaoottinen alamaailma räjäyttää ilmi, ja nielaisee meidät.

 

                Frostbiten / Pakkasen panema

Olemme pimeässä yössä, jota valaisee alakuloisesti täysikuu. Puhtaat, suuret lumihiutaleet putoavat maahan, mutta vain pahaa enteillen. Rahisevasta gramofonista soi venäjäksi laulu Tumma on yö.

 

Kauhukomedia Frostbiten on palkittua, mutta silti modernia ruotsalaista kulttikamaa vuodelta 2006. Erinomaisessa tarinassa, ja toteutuksessa on kaikki kohdallaan. Huumori ja järkytykset. Alussa rämmimme nälkäisinä Ukrainassa vuodessa 1944 sodassa, ja joukkomme on nimeltään SS Wikings. Hm. Natsit kuuluvat olennaisina osina moderniin kauhukuvastoon, vaikkapa Hellboy sarjakuvien myötä. Sitten olemme nykyajassa, kylmässä, pohjoisessa pikkukaupungissa. Mitä – onko Ruotsi vampyyrielokuvien uusi luvattu maa?? Sopii mainiosti.

 

       Aamunkoittoon on enää kuukausi, sanoi vampyyri

elokuvassa Frostbite. Kuinka erinomaista, että tarinan kirjoittajat ovat huomanneet, kuinka kaamos sopii vampyyrielokuvaan…

      Neron nimeltä Sam Raimi tuottama 30 päivää kaamosta ( 30 Days of Night, 2007 ) kuuluu genreen näin tehdään sarjakuvasta elävä kuva, joka sijoittuu pohjoiseen Alaskaan….

      Frostbite kauhukuvan alussa on hieno varjoesitys: sairaalassa tumma hahmo etenee vaarna ja vasara kädessä nukkuvaa vampyyriä… Väärin – vaarna ei uppoa sydämeen, vaan paljastuukin normaaliksi, rumaksi, metalliseksi sairaalan kukkavaasiksi, johon kukkakimppu isketään.

 

Kylpyhuone on paikka, jossa vampyyrin uhri sulkeutuu, kun huomaa, ettei kaikki ole hyvin. Hän telkeää normaalit ihmiset oven taakse. Huumoria lisää kohtaukseen, kun lääkärinkokelas on morsmaikkunsa vanhempien luona ensimmäistä kertaa syömässä illallista – ja tietenkin perheen isä on ortodoksi, jolla on useita krusifiksejä. Ja ruuaksi tarjotaan – mitäs muuta kuin valkosipulilla höystettyä kalaa. Tuo kokelas esitellään nuorena lääkärinä, joka pelkää verta, polttelee sairaalan sisätiloissa, jakelee sairaalan huumeita kylän goottitytsylle juhlia varten maksusta, ja heittää tikkaa ihmisen anatomia-julisteeseen. Lääkäri pesee inholla teräviä kulmahampaitaan, ja kylpyhuoneen peili höyrystyy, hän pyyhkii sen kädellä – eikä näe enää kuvajaistaan! Vain vaatteet näkyvät, kuten Älypäät ( Young Ones ) -komediasarjan parhaimmassa kauhujaksossa, jossa vieraili ihastuttava goottiorkesteri Damned esittäen rivakan rallin Video Nasty. Siinä transsylvanialainen klassinen vampyyri raakaa partaansa katsoen peilikuvaansa, jossa näkyy vain viitta, partavaahto ja –veitsi.

 

Tästäkö kauhuelokuva Saw ammentaa pelkojamme? Likainen, hylätty ja jopa saastainen kylpyhuone on todellista pelkoa. Kaksi miestä tahoillaan on napsautettu kenties käsiraudoilla tai ketjuilla kiinni putkistoon. Lähettyvillä on saha ( saw ), jolla pääsee pois pinteestä. Tulee mieleen miesten kyseenalaisessa huumorissa on aina sikaruma vai oliko se susiruma nainen, joka aamulla löytyy vierestä, ja miehen käsi on naisen alla, ja mies mieluummin purisi kätensä irti kokonaan, ettei nainen vain heräisi, ja mies pääsisi vapauteen. Miehen tulisi katsoa peiliin. Hän voisi säikähtää realistista näkymää.

 

Mutta sahaako Saw poikki oksaansa jossa istuu poikimalla jatkuvasti jatko-osia?

 

Quentin Tarantino ja Robert Rodrigues kumpikin ovat käyttäneet visioissaan inhaa kylpyhuonetta. Yleistä rumaa vessaa, joka näyttää siltä, ei se toimi. Puhumattakaan teoksen Trainspotting yhdestä kohtauksesta.

  

Jo mainitussa psykologisessa trillerissä Lemming pääsemme katsomaan jopa likaisen viemäriputken sisälle. Olettehan nähneet kaupungilla auton, jonka ovessa lukee: Me teemme viemärikuvauksia! Kyse ei ole varsinaisesta viemäri-tv:stä, vaan siitä itsestään. Putkiremontit, tukkeumat. Aikamme symboli. Kuten Pelle Miljoona jo lauloi Tv on kuin wc, myös Slavoj Zizek perehtyy viemärin sisältöön…

 

 

 

 

 


©2017 Jemina Staalo: Veden vuosi näyttely - suntuubi.com